Kauppalehdessä oli erinomainen kirjoitus. ”Käskyjä jakelevien johtajien aika on ohi”. Olen sisällöstä täysin samaa mieltä sekä teoriassa että käytännössä. Ihmiset eivät toimi kuten ennen. Erityisesti se koskee työelämään tulevia nuoria. Myös vanhempi henkilöstö motivoituu paremmin, kun työ on mielekästä, kun itseohjautuvuus ja vapaus lisääntyvät. Omanarvontunne ja itsensä toteuttamisen tarve ovat lisääntyneet. Taitava esimies vastaa näihin haasteisiin.
Artikkelista: ”Käskeminen ja valvonta eivät toimi nykyisissä työyhteisöissä.” Tämä ei ole ihan totta. Pakkohan niiden on toimia, kun niitä harjoitetaan edelleen niin laajasti ja määrätietoisesti. Mutta saavatko ne aikaan odotusten mukaisia tuloksia? Eivät.
Valvonnan tilalle tulee rakentaa mittareita, joita seuraamalla itseohjautuvasti toimivat ihmiset/tiimit saavat objektiivista palautetta jo työsuorituksen aikana. Mittarit kertovat onnistumisesta, joka lisää työn mielekkyyttä ja motivaatiota. Kun mittari ”näyttää punaista”, syntyy tarve parantaa toimintaa. Luovuus ja innovatiivisuus kasvavat.
Itseohjautuvuudessa johtamisen painopiste siirtyy henkilöjohtamisesta asioiden johtamiseen. Niitä ovat mm. strategia, tavoitteet, aikataulut, pelisäännöt ja mittarit. Ihmisiä ei tarvitse johtaa kuten ennen, kun he tietävät mitä heiltä odotetaan. Työhönsä sitoutunut ihminen turhautuu turhasta johtamisesta ja valvonnasta. Hänhän johtaa itse itseään. Mitä syntyy, jos saman työn kimpussa on kaksi pomoa?
Jalat on kuitenkin syytä pitää maassa. Kaikki ei ole niin kaunista. Olen jakanut esimiestyön neljään päärooliin. Valmentajan roolissa esimies kommunikoi, kannustaa, motivoi ja osallistaa. Asiajohtajan roolissa hän ohjaa edellä mainituilla asioilla ja antaa työrauhan, kun ne on sisäistetty. Esimerkki -roolissa on kysymys esimiehen henkilökohtaisista työskentelytavoista, arvoista ja yhteistyökyvystä. Käskijän rooliakin tarvitaan, jos muut roolit eivät toimi. Käytännössä se on yksipuolista organisointia, tehtävien jakamista ja valvontaa.
Sitoutuneet ihmiset / tiimit eivät tarvitsee käskijää. Mutta rooli pitää kuitenkin löytyä esimiehen takataskusta mm. kriisitilanteita varten. Aina ei myöskään ole aikaa tai mahdollisuuksia käyttää muita rooleja. Lisäksi työelämässä on vielä tunnollisia ihmisiä, joille käskeminen tuo turvallisuutta ja joita itseohjautuvuus pelottaa.
Käskijän roolissa tulee erityisesti kiinnittää huomiota tapaan, jolla käskyt esitetään. Jos käskeminen haiskahtaa turhalle vallankäytölle, itsekkyydelle ja pätemiselle, ovat vaikutukset kielteisiä. Mutta käskeminen toimii, kun se pitää sisällään järkevän perustelun ja aitoa ihmisen arvostamista. Käskeminen toimii myös innostuneessa työyhteisössä, koska taustalta löytyy luottamusta ja keskinäistä arvostusta. Järkevät ihmiset tietävät kokemuksesta, ettei kaikesta voi aina sopia. Jonkun on välillä puhallettava peli poikki ja sanottava mitä tehdään.
Mainio kirjoitus!
Etenkin tuo mittareitten hyödyntäminen ja esimiestyön neljä pääroolia ovat hyvin ajassa kiinni. Itse olen pohtinut verkostojen johtamisen kautta myös luottamuskulttuurin rakentamista, jotta ihmiset saadaan kehittämään työtään. Ongelmana hyvin usein on se, että työaika menee substanssin pyörittämiseen. Ihmisten johtamiseen tai työn kehittämiseen ei varata riitävästi aikaa.