Fasilitaattori on harvoin alan asiantuntija, joka opastaa, neuvoo tai jopa määrää, miten työt tehdään. Hänen roolinsa on erilainen. Fasilitaattori johtaa tavoitteellisesti ryhmän toimintaa ja asioiden käsittelyä. Hän aktivoi ja innostaa keskustelua. Fasilitaattori kyseenalaistaa, mutta pääasiassa tukee ryhmän ajattelua, jotta yhteinen aaltopituus löytyy. Hän hakee positiivisia näkökulmia, ylläpitää oppimisen ja kehittämisen halua. Keskustelujen aikana hän kokoaa yhteen ideoita ja ratkaisuehdotuksia ryhmän osaamisen ja toiminnan kehittämiseksi, joihin ryhmä voi sitoutua.
Itseohjautuvuuden kannalta on oleellisinta, että ryhmä ohjataan pohtimaan osaamistaan ja tekemisiään eli ”katsomaan peiliin”. Näin saadaan esiin parhaat käytännöt. Työpajojen purkamisvaiheessa fasilitaattori ohjaa vuorovaikutusta siten, että ryhmälle asetetut tavoitteet saavutetaan ja ryhmän olemassaolon tarkoitus toteutuu. Lopuksi fasilitaattori tekee kehittämisehdotuksista raportin, joka toimitetaan kirjallisesti ja tarvittaessa suullisesti johdolle / esihenkilöille.
Käytännön esimerkki
Kunnan terveys- ja sairaanhoitopalveluiden johtamiskulttuuri oli vahvasti johtajakeskeinen. Terveyspalvelun johtaja osallistui kaikkiin osastojen kokouksiin ja toimi puheenjohtajana. Keskukseen oli perustettu kehittämisryhmiä, mutta todellisten muutosten aikaan saaminen oli heikkoa, koska johtaja päätti lähes kaikesta. Kokonaisuutta ei tarkasteltu riittävästi kaikkien tahojen kannalta. Kun hän lisäksi oli kirurgi ja vahvasti asiakeskeinen, muutokset liittyivät teknisiin ratkaisuihin ja hankintoihin, ei johtamiseen ja toimintatapoihin, joissa oli eniten ongelmia.
Terveyskeskukselle tehtiin räätälöity ja anonyymi työhyvinvointikysely. Kysymykset laadittiin yhdessä eri osastoilta valittujen henkilöiden kanssa, jotta se vastasi ko. terveyskeskuksen todellisuutta. Johtaja ei osallistunut, vaan hänelle tehtiin erikseen johtamistaidon arvio (360-mittaus). Kyselyjen avulla saatiin esiin keskuksen menestys- ja haittatekijät, joiden pohjalta suunniteltiin kahdenkeskinen sparraus johtajalle, tiimivalmennus johtoryhmälle, johtamis- ja vaikuttamistaidon valmennus esihenkilöille ja lääkäreille sekä henkilöstölle asiakaspalvelu- ja tiimivalmennuksia.
Tärkeimmät kehittämistä kaipaavat asiat käsiteltiin valmennuksen aikana työpajoissa. Jokainen työpaja sai oman aihealueensa ja vastasi kolmeen kysymykseen: Mikä sujuu hyvin? Missä on ongelmia? Ehdotuksia miten ongelmat ratkaistaan käytännössä? Työpajojen purkamisvaiheessa fasilitaattori ohjasi ajattelua ja työskentelyä siten, että terveyskeskuksen olemassaolon tarkoitus toteutuisi koko organisaatiossa.
Työpajojen käynnistämät kehittämishankkeet delegoitiin terveyskeskuksessa jo oleville kehittämisryhmille, joten asioiden käsittelyssä oli mukana ko. tehtäviä hoitavia tekijöitä; johtaja osallistui vain kutsuttuna. Näin kehittäminen tapahtui omin voimin ja ratkaisut kytkettiin todellisuuteen ja aikaisempiin hyviin toimintatapoihin. Itseohjautuvuus lisääntyi ja se lisäsi myös työhalua ja sitoutumista.
Jos kehittämisehdotus edellytti suurempaa muutosta, kutsuttiin mukaan johtaja ja useampia tekijöitä, joiden avulla tietoa ja osaamista levitettiin koko organisaatioon. Läpimeno varmistui, koska ehdotukset olivat henkilöstön itsensä tekemiä.
One thought on “Fasilitaattori ja itseohjautuvuus”