Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.11.1987
Nykypäivän keskusteluissa on silloin tällöin esillä ajatus tulevaisuudesta, jossa ahkerat A-ihmiset ovat aktiivisia, kehityshaluisia ja työteliäitä, kun taas kuhnurit eli B-ihmiset ovat siivellä eläjiä ja yhteiskunnan holhottavia. Tämä on vaarallinen ja virheellinen ajattelutapa.
’Ennemmin tai myöhemmin olemme siellä missä ajatuksemmekin ovat.’ Visiot ohjaavat yritysten kehitystä. Aivoihin iskostunut kirkas tavoite motivoi aktiiviseen toimintaan, sisäinen halu jopa ’pakottaa’ saavuttamaan tavoitteen. Siitä voi tulla intohimo. Henkisessä valmennuksessa urheilija lataa kuvittelemalla aivoihinsa oikean mallin, joka ohjaa alitajuisesti urheilusuoritusta.
Ajatuksista ja kuvista, jotka pyörivät aivoissamme ja joihin uskomme, tulee sekä tietoisia että tiedostamattomia toiminnan tavoitteita. Yhteiskunta rakennetaan sellaiseksi kuin ihmiset kuvittelevat ja uskovat sen tulevaisuudessa olevan.
Miksi olemme rakennemuutoksessa? Miksi monet alat ovat kovan saneerauksen tarpeessa ja useat yritykset kriisissä? Koska aikanaan on kuviteltu, että nykyinen olotila on oikea ja tarjoaa tämän hetken ’tulevaisuudessa’ hyvät mahdollisuudet. Kuvitelmat olivat vääriä. Hyvän esimerkin tarjoaa myös Ruotsi, jossa yhteiskunta kehitettiin keskivertoihmiselle tavoitteena kaikkien tyytyväi-syys. Tuloksena saatiin kuitenkin yhteiskunta, jossa monella on paha olla. Kuviteltiin että ulkonaisesti hyvin järjestetty takaa tyytyväisyyden. Kuvitelmassa oli kaksi virhettä. Koko maailmassa ei ole yhtään keskivertoihmistä – hän on tilasto. Ihmisen todellinen tyytyväisyys lähtee hänestä itsestään, sitä ei voi järjestää vain ulkoapäin.
Toimin kouluttajana ja olen tehnyt yhteistyötä noin 15 000 ihmisen kanssa kaikilta organisaatioasoilta, jotta en ’uraudu’ jonkin määrätyn tason ajatteluun. Kymmenen vuoden aikana en ole tavannut yhtään kuhnuria. Sellaisia ei ole olemassa.
Mutta olen tavannut erilaisia ja eri tavalla toimivia ihmisiä. Stressin ’keksijä’ tohtori Hans Se- ley jakoi ihmiset kilpahevosiin ja kilpikonniin. Luonnekartoituksissa puhutaan hallitsevista ja mukautuvista ihmisistä. Hallitsevat pyrkivät eteenpäin, haluavat vaikuttaa. Mukautuvilla ei ole samanlaisia tarpeita, heille nykytilan säilyttäminen ja rauhallisempi eteneminen tuntuu parem- malta. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, mukautuvia esim. suunnittelutehtävissä, inhimillisillä aloilla, palveluammateissa jne.
Motivoituneita ja ei-motivoituneita ihmisiä olen tavannut paljon. Jälkimmäiset käyttäytyvät kuin kuhnurit, mutta ovat joko väärissä tehtävissä tai heitä ei osata johtaa oikein. Heille ei ole annettu sellaisia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, joissa olisivat voineet motivoitua. Kun ongelmat on kaivettu esiin ja korjattu, ovat lähes kaikki innostuneet tehtävistään.
Entä työttömät ja passivoituneet ihmiset, jotka eivät halua tehdä töitä. En usko näidenkään olevan pohjimmiltaan kuhnureita. Laiskuus (mukavuudenhalua) löytyy meistä kaikista. Todennäköisesti ympäristö, olosuhteet tai muut ihmiset ovat passivoineet nämä ihmiset. Heiltä on puuttunut virikkeitä ja positiivisia vaikutteita, jotka luovat aktivoivia sisäisiä arvoja. Lapsi on luonnostaan aktiivinen, ei passiivinen.
Jos uskomme visioon A- ja B-ihmisistä, tulee siitä tavoite. Pikku hiljaa arvioidaan lapset jo koulussa. Psykologit kehittävät A- ja B-ihmisten löytämiseksi testejä; nykyisilläkin voidaan testata ihmisen motivaatio ja tarverakenteita. Ne kertovat kuitenkin vain osan totuudesta, koska ne testaavat menneisyyttä. Yksikään testi ei kerro tulevaisuudesta, siksi valinnat myös epäonnistuvat. On paljon käytännön esimerkkejä, miten laiska ihminen on innostunut, kun hän on saanut uuden tehtävän ja toisenlaisen ympäristön.
Mitä aikaisemmassa vaiheessa A- ja B-luokittelu otetaan käyttöön sitä todennäköisemmin lapsista kasvaa juuri sellaisia. Ei siksi, että he ovat sellaisia; vaan siksi, että he vastaavat ympäristön odotuksia. Pienestä pitäen aivoihin iskostettu tavoite toteutuu. Meillä on valitettavan paljon esimerkkejä miten lannistava kasvatus voi latistaa ihmisen koko elämän ajaksi. Hän ei uskalla juuri koskaan olla täysin oma itsensä ja vaikuttaa aktiivisesti ympäristöönsä oman tahtonsa pohjalta. Lapseen sisään syötetty asenne ’sinä vaan’ kulkeutuu hautaan asti asenteena ’minä vaan’. Näin me itse tuotamme kuhnureita, jos uskomme A- ja B-jakoon.
Ihminen on niin ainutlaatuinen olio, ettei edes tiede kykene vastaamaan kysymykseen mikä ihminen on. Fyysinen ruumis ja atomit tunnetaan, mutta henkisen puolen tutkimus on lapsen kengissä. Parapsykologia kuitataan monessa paikassa ’huuhaa-tieteeksi’: yliluonnollisia asioita ei ole olemassa. Kuitenkin aina kun jokin yliluonnollinen on pystytty tutkimaan ja todistamaan, on siitä tullut luonnollinen. Kymmenen vuotta sitten akupunktio oli humpuukia, nyt monet lääkärit käyttävät sitä asiantuntemuksella ja hyvin tuloksin. Tänään henkinen parantaminen on monen mielestä humpuukia. Mikä mahtaa olla tilanne 20 vuoden kuluttua, kun ihmisen energiakenttä ehkä tunnetaan ja voidaan määritellä fysikaalisen kaavan muodossa?
Pohdiskelu A- ja B-ihmisistä on syytä lopettaa. Muuten rakennamme vision, joka vuosien kuluttua osoittautuu vääräksi. Sitä ennen on kuitenkin ehditty tehdä anteeksiantamatonta tuhoa monen ihmisen elämälle.
Keskitytään sen sijaan suunnittelemaan yhteiskunta opastus- (ent. kasvatus) ja valmennus- (ent. koulutus) järjestelmineen sellaiseksi, että ihmisen oma minä voi kehittyä mahdollisimman vapaasti oikeudenmukaisten ja järkevien rajojen puitteissa. Tätä kautta ihminen etsii aktiivisesti itse ja hänelle löydetään sellaisia tehtäviä, joissa hänen luontaiset piirteensä ja taipumuksensa saadaan parhaiten esiin hänen itsensä onneksi ja ympäristön/yhteiskunnan hyväksi.
Tulevaisuus on ihmisten kehittymistä. ’Työraadanta’-jakso on päättymässä. Koneet, robotit ja automaatio tekevät työt ja tuotteet. Tietokoneet kokoavat, käsittelevät ja välittävät tietoa. Ihmisen rooli on hallita näitä järjestelmiä ja keksiä ratkaisuja niiden edelleen kehittämiseksi. Tärkeimmiksi alueiksi tulevat palvelut ja oman itsensä sekä koko elämän kehityksen innovointi: miten tekniikka ja ihminen (kone ja luonto, organisaatio ja pehmeät arvot) muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden.