Kirjoitus julkaistiin Kunnallislehdessä
Menin 26.2. Kaarinan valtuustosaliin seuraamaan kuntalaisille järjestettyä kuulemistilaisuutta koskien Ala-Lemun kaavaa. Alussa virkamiehet esittelivät prosessia, jonka mukaan kaavaehdotukset on tehty ja kertoivat miten kuntalaiset voivat vaikutta niihin. Esitys oli laadukas ja selkeä. Syntyi vaikutelma, että juuri näin asioita pitääkin hoitaa.
En ota kantaa luonnonsuojeluun enkä rakentamiseen, koska minulla ei ole kummastakaan riittävästi tietoa. Molemmat ovat tärkeitä: luonnon säilyminen, maisemallisuus ja historiakin. Mutta tärkeitä ovat myös Kaarinan vetovoimaisuus, kehittyminen ja rakentaminen.
Suomessa ja maailmalla löytyy lukuisia esimerkkejä, miten ristiriidassa olevien tarpeiden / arvojen yhteen sovittaminen on onnistunut. Myös löytyy esimerkkejä, miten asioista riidellään. Sen seurauksena kehittäminen hidastuu, virkamiehet joutuvat tekemään turhaa työtä, hermot kiristyvät ja kuntalaisten rahaa palaa lisäselvitysten, valitusten ym. takia.
Tilaisuudessa käytettiin useita asiallisia puheenvuoroja; mm. yhden alueen asukkaat olivat laatineet kirjallisen lausunnon tarpeistaan ja toiveistaan, jonka luovuttivat virkamiehille. Tähän liittyvä puheenvuoro oli myös rakentava. Tällaiset kannanotot ovat prosessin tässä vaiheessa tärkeitä. Virkamiehet mainitsivatkin asiasta useamman kerran.
Eniten ihmetytti muutamien pitkät, vihamieliset ja uhkaavat puheenvuorot. He olivat jo etukäteen lyöneet asenteensa lukkoon – ihan kuin joku Putin tulisi panssarivaunujen kanssa lanamaan maisemat tasaisiksi ja rakentamaan ne täyteen taloja.
Lainaan filosofi Pekka Himasen ajatuksia: ”Asiaton kritiikki kertoo aina enemmän esittäjästään kuin itse asiasta. Se on esittäjän itsensäpaljastamisakti, jossa hän tuo esiin tietämättömyytensä, kapea-alaisen ajattelunsa ja jopa typeryytensä”. Näitä itsensäpaljastajia nähtiin ja kuultiin.
Himanen ei anna painoarvoa kritiikille, joka menee henkilökohtaisuuksiin tai perustuu esittäjän luuloihin ja asenteisiin. Tilaisuudessa syytettiin virkamiehiä huonosta valmistelusta; erityisesti arvosteltiin asiantuntijoiden pätevyyttä, joilta virkamiehet olivat pyytäneet lausuntoja.
Hyvin ristiriitaisia käsityksiä synnytti kovalla äänellä uhoava luonnonsuojelijoiden edustaja, joka sanoi kolme kertaa, ettei hänellä olisi ollut aikaa tulla tilaisuuteen. Kuitenkin hän oli paikalla. Lisäksi hän totesi useamman kerran, ettei hänellä ole aikaa tutkia luontoa ko. alueella. Kuitenkin hän väitti sen tehneitä tutkijoita epäpäteviksi. Millä perusteella? Edelleen hän myönsi, ettei antanut virkamiehille määrättyjä tietoja jostain ötökästä, vaikka sitä oli pyydetty.
Kaikki tietävät mitä on koulu- ja työpaikkakiusaaminen. Olisiko tämä kuntakiusaamista? Luonnon suojelu on minullekin tärkeä, mutta tilaisuuden aggressiiviset puheenvuorot synnyttivät jopa vastustamisen halua: ”Muutama itikka sinne tai tänne!”
Himanen jatkaa: ”Suomessa on sotkettu käsitteet kritiikki ja kyynisyys. Asiallinen kritiikki on hyvä, koska sen tavoitteena on tuoda esiin ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja. Kyynisyys ei pyri ratkaisuihin. Sen takana on itsekeskeisyys. Tavoitteena on päteä ja osoittaa, että jokin on väärin, tyhmää tai naurettavaa.”
Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä valtiontalouden tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen toteaa: ”Hallituksen on ajettava myös uudistuksia, joista ei ole yhteisymmärrystä”. Sama koskee kaupunkeja ja kuntia. Yhteisymmärrys on aina parempi, mutta se edellyttää kaikilta tahoilta asennemuutoksia, yhteistyöhalua ja –kykyä.