Rohkenen sinutella, koska olemme katselleet maailman menoa suunnilleen yhtä kauan. Talouselämä no. 19 lehdessä oli upea kirjoitus pörssiyhtiöiden hallituksissa olevista ikiliikkujista. On upea lukea ihmisistä, jotka ovat kulkeneet omaa tietään, saaneet paljon aikaan ja kipinää löytyy edelleen.
Artikkelin lopusta. Wiklöf sanoo: ”Minusta elämä olisi valtavan tylsää ilman bisnestä”. Albert Einstein on puolestaan sanonut: ”Elämä on kuin pyörällä ajamista. Jotta pysyy tasapainossa, pitää olla liikkeessä.”
Tieteiden saavutukset ovat huimia osoituksia ihmisen älyllisestä evoluutiosta. Mutta jotain on pielessä, koska niin suuri osa ihmisistä voi huonosti. Onko henkisyys jäänyt materialismin jalkoihin? Mitä tapahtuu ihmisyydelle, jos tekninen kehitys tekee meistä aivokoneita kuten asiantuntijat ennustavat?
Nykypäivän tutkimukset osoittavat, että eläinlajit voivat saada takaisin ominaisuuksia, jotka niiden esivanhemmat menettivät miljoonia vuosia sitten. Olisiko syytä – evoluution tapaan – ottaa pari askelta taaksepäin, arvioida tarkemmin elämän kokonaisuutta ja kaivaa esiin elämisen ajattomia viisauksia?
Jos ja kun toivottavasti oheinen kirja puhuttelee, onko mahdollista, että näköala- ja vaikuttajapaikaltasi korostaisit ahkeruuden ja menestymisen lisäksi henkisten arvojen ja keskinäisen arvostuksen merkitystä.
Olen lähettänyt kirjan arkkipiispalle, kaikille Suomen piispoille, tasavallan presidentille ja kirjassa mainituille suomalaisille asiantuntijoille. Kaikille kansanedustajille lähetän sen kunnallisvaalinen jälkeen kesälukemiseksi.
Kirkon ja yhteiskunnan johto tarvitsee enemmän tervettä järkeä, visiointikykyä ja yhteistyöhalua, joita löytyy erityisesti menestyneiden yritysten taustalta, johdosta ja henkilöstöstä.