Julkaistu Kauppalehdessä
Väitöksen mukaan johtamista ja organisaation kehittämistä on tutkittu paljon, mutta tutkimustuloksia on jokseenkin vaikea hyödyntää käytännössä. Yritysten ja kuntaorganisaatioiden johdossa ei kunnolla ymmärretä henkilöstövoimavarojen merkitystä.
Väitöksessä todetaan edelleen, että jatkuvassa muutoksessa ja haastavassa kilpailutilanteessa pitää kyetä hyödyntämään paremmin henkilöstön kokemuksia ja osaamista. Työntekijöillä on paljon kehittämisajatuksia, joiden avulla tuottavuutta ja toiminnan laatua voidaan parantaa merkittävästi. Parhaiten onnistuvat työryhmäkohtaiset suhteellisen pienet työn sujuvuutta parantavat toimenpiteet, jotka mm. vähentävät sähläystä.
OMAT KOKEMUKSET
Kilpailukyvyn ja tehokkuuden parantamiseksi sekä ongelmien poistamiseksi on yrityksissä ja organisaatioissa käynnistetty useita kehittämishankkeita. Tämä on hyvä asia. Mutta hankkeista tulee helposti suuria, kun ne liittyvät moneen asiaan ja hankkeiden aikana nousee esiin uusia tarpeita. Tämän seurauksena hankkeiden suunnitteluun ja ratkaisujen miettimiseen menee paljon aikaa ja aikataulut venyvät. Pahimmillaan hankkeet syövät tuottavuutta, vaikka tavoite oli päinvastainen.
Toinen merkittävä hidastetekijä on, että liian monta hanketta on käynnissä yhtä aikaa. Kun ne valmistuvat hiljalleen tai eivät tule valmiiksi ollenkaan, eivät tekijät koe onnistumisia. Vähitellen innostuneet avainhenkilöt turhautuvat. He siirtyvät palavereista toiseen ja tehtäviä tulee koko ajan lisää, jolloin kiire ja sekavuus lisääntyvät. Samalla kuitenkin pitäisi omat perustyötkin tehdä, jotta syntyy tulosta. Niiden perusteellahan mitataan tekijöiden suorituksia.
Vastaava pulma liittyy kattaviin ilmapiiritutkimuksiin. Nekin ovat hyviä ja kertovat paljon. Mutta kun tulokset on saatu ja esitelty henkilöstölle, jää asia usein siihen, koska tutkimustulosten mukaan pitäisi tehdä niin paljon ja kaikki liittyy kaikkeen. Seurauksena on edellä kuvatut ongelmat.
Suuremmat kehittämishankkeet pitää priorisoida organisaation strategian pohjalta ja arvioida kriittisemmin niihin tarvittavat resurssit. Hankkeiden rinnalle ja joskus tilallekin tarvitaan pienryhmätoimintaa, jossa työntekijät kytketään reilummin mukaan. Työryhmäkohtaisissa pohdiskeluissa pystytään tuomaan esiin ideoita ja ratkaisuja, joiden tulokset näkyvät heti viivan alla. Sählääminen vähenee ja ”kerralla oikein” – toiminta lisääntyy. Motivaatiokin kasvaa, kun asiat sujuvat tehokkaammin. Tämä lisää myös sitoutumista, kun asioihin voi vaikuttaa ja koetaan yhteisiä onnistumisia.