Angry Birdsit hyötykäytössä

Kirjoitus on julkaistu Bioanalyytikko 2/2012 -lehdessä

 

Kun aikanaan hankin uuden kännykän, imuroin siihen myös pelejä, joita tyttäreni pojat pelaavat mielellään. Minua ne kiinnostivat melko vähän, enkä edes osaa kaikkia.  Joukossa tuli myös Angry Birds. Kokeilin sitä jokin aika sitten pitkän lentomme aikana Thaimaahan. Pakko sanoa – ei paskempi!

Matkamme suunnitelmiin kuului parin päivän retki Kwaijoelle; lähtö hotellista 05.00 ja matkustamista bussilla kohteeseen noin neljä tuntia. Heräsin yöllä kovaan vatsatautiin ja vessassa piti käydä tiuhaan tahtiin. Vatsaa kivisti ja kiristi. Neljä vuotta aikaisemmin iski sama tauti Afrikassa. Silloin kärsin ja söin vatsalääkkeitä kaksi päivää ennen kuin oireet hellittivät.

Nyt Thaimaassa tuotti lisäksi henkistä tuskaa päätös lähteäkö reissulle vai ei? Jos tauti ei hellitä, kärsimys voi kestää kaksi päivää  – enkä ole innostavaa seuraa kenellekään.

Nauhoitin viime vuonna telkkarista kolme ohjelmaa mielen salatuista voimista ja poltin ne DVD:lle. Levy oli mukana ja olin katsonut sen pari päivää aikaisemmin. Haluan aina välillä palauttaa mieleeni miten valtavia voimavaroja piilee korviemme välissä. Päätin ottaa riskin ja lähteä retkelle. Samalla päätin haastaa vatsataudin mieleni voimalla.

Mentaaliharjoitus onnistuu parhaiten, kun käytetään todellisia mielikuvia. Pelkkä ”olen terve” –hokeminen ei juurikaan auta. Pohdin mitä kuvia voisin käyttää ja muistin Angry Birdsit. Niissä on voimaa ja aggressiivisuutta; nehän ovat tosi hyviä liittolaisia!

Kuvittelin vatsataudin pöpöt pelin elukoiksi, joiden tuhoaminen oli lintujen tavoite. Sitten kuvittelin mielessäni miten liuta Angry Birdsejä hyökkäsi rakenteiden ja pöpöjen kimppuun. Linnut kaasivat palkit ja tappoivat kaikki pöpöt. Lopuksi näin mielessäni vain ison kentän, joka oli täynnä kuolleita pöpöjä ja rakennusjätteitä.

Päätin, että homma tehdään loppuun asti ja panin Angry Birdsit syömään kaiken – pöpöt ja jätteet. Lopulta kenttä oli tyhjä. Linnut makasivat siellä tyytyväisinä vatsat täynnä. Tässä kohtaa ne saivat ottaa ruokaunet. Sitä mukaa kuin linnut nukahtelivat pieneni vatsani ympärillä oleva kiristys ja kivistys. Tein harjoitusta kaksi tuntia bussissa. Kello 12.00 oireet olivat poissa, voin hyvin ja söin maittavan lounaan. Retki oli kaikin puolin mitä miellyttävin kokemus.

Ja tämä tarina on tosi! Ehkä joku pitää sitä lapsellisena. Mielilauseeni on ”tulokset ratkaisevat”. Jos pystyn mielikuvien avulla vähentämään vatsataudin aiheuttamaa kärsimystä kahdesta päivästä pariin tuntiin, voin ensi kerralla kuvitella vaikka rumbaa tanssivia kastematoja.

🙂

Kokemus liittyy plasebo -efektiin eli lääkkeiden lumevaikutukseen. Aihetta on tutkittu vuosia ja saatu jopa erinomaisia tuloksia vaikutuksettomilla kalkkipillereillä. Kun pillerin on erikoisen värinen ja kokoinen, ja kun sen antaa valkotakkinen lääkäri, on lumevaikutus vielä suurempi, koska nämä vahvistavat potilaan uskoa lääkkeeseen.

Uusimpien tutkimusten mukaan mielialalääkkeiden lumevaikutus on noin 75 % ja lääketehtaitten salassa pidettyjen omien tutkimusten mukaan 82 %. Molemmat siis vaikuttavat: lääke ja usko. Suurin haitta oikeiden lääkkeiden kohdalla on niiden mahdolliset sivuvaikutukset ja se, että moni syö niitä turhaan, kun pelkkä uskokin jo riittäisi. Mutta miten saada ihmiset luottamaan pelkkään uskoon ja oppimaan mielikuvatyöskentelyä – siinäpä kysymys.

Kun päätäni särkee (nykyään erittäin harvoin), otan pillerin, vaikka tiedän, että voisin poistaa säryn mielikuvaharjoituksella. Pilleri on helpompi ja nopeampi, koska siinä on lääkettä ja koska uskon sen vaikutukseen. Tulokset ratkaisevat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *