”Hiljainen tieto” on melko uusi käsite, joka on tuotu yrityksiin ja organisaatioihin. Tavallinen tieto on ilmaistu, näkyvillä ja saatavissa, kun taas hiljainen tieto ei ole ilmaistu eikä näkyvillä. Se elää ihmisten tietoisuuden ulkopuolella eli alitajunnassa.
Keskusteluissa, verkko- ja tiimityössä hiljainen tieto nousee esiin. Kun erilaiset käsitykset, kokemukset ja intuitiot kohtaavat toisensa, syntyy jotain uutta. Innostava ja avoin keskustelu luo uutta tietoa, jonka avulla voimme ymmärtää ja hallita paremmin nykypäivän monimuotoisia ja alati muuttuvia tilanteita. Sähköposti on nopea ja hyvä viestintäväline, mutta se ei korvaa kommunikaatiota, jossa viestintää tapahtuu myös tunnetasolla.
Kysymys on ihmisten kohtaamisesta, jossa he jakavat ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. Kysymys on myös erilaisuuden hyväksymisestä. Jokaisen ihmisen elämällä on jokin tarkoitus, ja jokainen ihminen kantaa sisässään hiljaista tietoa. Siksi kohtaamiset ja ennakkoluulottomat keskustelut voivat merkitä uutta ideaa, mahdollisuutta ja joskus jopa käännekohtaa. Kun haluamme aistia sen suunnattoman verkoston, johon kaikki kuulumme, on ajattelu ulotettava itsensä ja oman kokemusmaailmansa ulkopuolelle.
Eräänä sunnuntaiaamuna vaimoni kertoi unestaan, ja pohdimme yhdessä sen tarkoitusta. Hiljainen tieto muuttui vähitellen ajatukseksi, joka kuvasi symbolitasolla suhdettamme. Koimme kumpikin ahaa-elämyksiä, ja ymmärsimme toisiamme paremmin. Samalla tavalla tapahtuu työssäkin, kun keskustelemme jostain koulutustilanteesta ja kumpikin tarkastelee sitä omien tietojensa, persoonansa ja kokemustensa kautta.
Jouluna moni haluaa pysähtyä, etsiä yhteyttä ihmisyyden juuriinsa. Yhteyden syntyminen ei edellytä aina tiettyä paikkaa, lauluja tai tekemistä. Yhdessä, ja joskus yksinkin oleminen saa sen myös aikaan. Oikeassa tilanteessa löytyy syvempiä tunne-elämyksiä, joiden kuvailemiseen ei ole sanoja. Eikä niitä edes tarvita. Tällaiset kokemukset lataavat akkuja, vaikuttavat arvoihin ja elämän kulkuun. Ihminen on ollut yhteydessä omaan hiljaiseen tietoonsa.
Jouluna on tapana tavata sukulaisia, ystäviä, liike- ym. tuttavia. Voiko näiden tapaamishetkien laatua parantaa? Kannattaako opetella erilaisten ja outojenkin ihmisten kohtaamista siten, että hiljainen tieto saa enemmän tilaa?
Elämme kasvavan tietotulvan keskellä. Löytyykö hiljaisesta tiedosta ne majakat ja signaalit, joiden avulla voimme suunnistaa paremmin ensi vuosituhannelle?