Elämme taas aikoja, joissa yritysten on pakko sopeuttaa toimintansa kysyntää vastaavaksi. Joillakin aloilla se merkitsee irtisanomisia. Nyt ei kuitenkaan olla tekemässä hätiköiden samoja virheitä kuin 1990-luvulla, jolloin terveitäkin yrityksiä kaadettiin. Ajattelu oli myös silloin kovin lyhytjänteistä. Ihmisiä irtisanottiin, joilla oli paljon osaamista ja hiljaista tietoa. Taantuma ja lama ovat tilapäisiä ilmiöitä; ne menevät ohi.
Kun kaikki muut keinot on mietitty, voi edessä olla ikäviä ja ahdistavia irtisanomistilanteita. Irtisanottava menettää työpaikkansa ja turvallisuustarpeet järkkyvät. Irtisanoja kohtaa negatiivisia reaktioita. Yritykseen jäävä henkilöstö kokee huonoa omatuntoa työkaveriensa puolesta. Taloudelliset tosiasiat ovat kuitenkin tosiasioita, joiden pohjalta tehdään päätöksiä. Inhimillisetkin kokemukset eli tunteet ovat tosiasioita, jotka on syytä ottaa huomioon. Irtisanomisen voi tehdä passiivisesti ja tunteettomasti tai aggressiivisesti ja syyllistäen. Sen voi myös tehdä ammatillisesti siten, että irtisanottava säilyttää omanarvontuntonsa.
Työpaikan menetys on taloudellisesti raskasta. Se ravistelee myös sosiaalisia tarpeita, kun joutuu pois työyhteisöstä. Kun tähän liitetään vielä häpeän tunne ja ihmisarvon menettäminen, voi tuloksena syntyä psykosomaattisia sairastumisia. Kaiken tämän seurauksena yhteiskunta menettää verotuloja ja joutuu lisäksi maksamaan työttömyys- ja sairauskorvauksia. Huonosti hoidettu irtisanominen on kallis ratkaisu meille kaikille.
Eräs yritys joutui vähentämään henkilöstöään kolmanneksella ja tilasi avuksi valmennuksen. Pienryhmäharjoituksissa jokainen oli kerran irtisanoja, irtisanottava ja tarkkailija. Harjoitukset muuttivat aikaisempia käsityksiä. Kun irtisanojat eli esimiehet joutuivat eläytymään irtisanottavan rooliin, päästiin lähemmäksi sitä todellisuutta, jonka ihmiset kohtaavat.
”Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.” Siltoja ei kannata polttaa, jos sen voi välttää. Elämme dynaamisessa ja muuttuvassa maailmassa. Irtisanominen voi saada ihmisessä aikaan merkittävää henkistä kasvua, uudelleen kouluttautumisen tarvetta tai pätevöitymistä nykyisessä ammatissaan. Saatamme joskus tarvita samoja tekijöitä tai heidän tuttujaan. Silloin mitataan miten irtisanomistilanteet tuli hoidettua.
Pettynyt tai loukattu tekijä voi tehdä vahinkoa. Suurin uhka yrityksen datalle ja järjestelmille tulee tutkimusten mukaan sisäpiiristä. Irtisanomisesta suuttunut tekijä voi toteuttaa uhan monella tavalla. Yleinen reaktio on myös yrityksen ja sen johdon mustamaalaaminen. Nykypäivän nettimaailmassa tieto leviää nopeasti. Huolella rakennettu imago voi tahriintua pitkäksi aikaa. Pahimmassa tapauksessa se heijastuu kysyntään ja pätevien ihmisten saamiseen tulevaisuudessa. Minkälaiset mahtavat olla puheet telealan yrityksestä, jossa irtisanomisia on tehty puhelimessa ja sähköpostissa. Eräs henkilö oli ollut koko työuransa ko. yrityksen palveluksessa. Kun hän kävi tankkaamassa autonsa, kerrottiin huoltoasemalla, että yrityskortti oli lopetettu.
Bisnes on toisinaan kovaa ja raakaa, mutta ihmisten ei tarvitse olla sitä toisilleen. Asioita voi hoitaa arvokkaasti ja ammattimaisesti. Jos organisaation arvona on työkaverin kunnioittaminen, pitää sen näkyä myös irtisanomistilanteessa. Keskustelu tulee suunnitella sellaiseksi, että sen päättyessä irtisanottava kokee edelleen olevansa arvokas ihminen. Hänellä pitää lisäksi olla tunne, että hänen työpanoksellaan on ollut merkitystä. Häntä on kohdeltu yksilönä ja hän on saanut palautetta onnistumisistaan. Häntä on kuunneltu ja hän on ainakin vähän saanut purkaa tuntemuksiaan. Hänen kanssaan on myös jonkin verran keskusteltu tulevaisuuden uusista mahdollisuuksista ja hänelle on kerrottu työvoimatoimiston palveluista ja muista tukimuodoista.
Irtisanomiskeskustelu on paikka, jossa irtisanoja voi kasvattaa todellisia ihmisten johtamisen taitojaan. Hän voi taloudellisten totuuksien ja materialismin joukossa osoittaa myös eettisiä ja henkisiä arvoja.