Julkaistu Turun Sanomissa 22.2.2021
YLE TV1 esitti ohjelman ”Yksinäisyyden aikakausi”, jossa todettiin muun muassa, että ihminen on luonnostaan sosiaalinen eläin ja jos emme ole yhteydessä toisiimme, kiellämme osan ihmisyydestämme. Sosiaalinen eristyneisyys lyhentää ihmisen elinikää ja heikentää terveyttä. Ihminen kärsii yksinäisyydestä, koska se on raskas, uuvuttava ja johtaa usein masennukseen.
On erittäin tärkeä, että asiasta puhutaan, sitä tutkitaan ja pohditaan keinoja yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Useimmista ohjelmista ja kirjoituksista puuttuu kuitenkin tieto mitä ihminen voi tehdä itse. Fyysisen terveyden kohdalla korostetaan voimakkaasti ihmisen omaa vastuuta ja omia tekoja. Mutta yksinäisyyttä käsiteltäessä syntyy vaikutelma, että ongelmien ratkaiseminen on pääosin ulkoistettu kanssaihmisille, asiantuntijoille ja yhteiskunnalle – kuten pitääkin, mutta ei kokonaan.
”Vietän koko loppuelämäni itseni kanssa, joten aion pitää huolta, että olen hyvässä ja innostavassa seurassa”, on joku tuntematon filosofi sanonut.
Professori Fred Luthans painottaa psykologista pääomaa, jonka hän jakaa kolmeen osaan. Ensimmäiseen osaan ihminen ei voi vaikuttaa, se edustaa 30% kokonaisuudesta ja siihen lasketaan muun muassa geenit, historia ja kasvatus. Toiseen osaan ihminen voi jo vaikuttaa, se edustaa 30% kokonaisuudesta ja siihen kuuluvat ympäristö- ja olosuhdetekijät, vaikka niihin vaikuttaminen ei aina ole mahdollista. Niitä ovat esimerkiksi asuinpaikka, ammatti, osaaminen, terveys, elintavat ja kasvatuksen vaikutus. Loput 40% kokonaisuudesta ovat ihmisen omassa hallinnassa. Ne ovat toiveikkuus, itseluottamus ja optimismi.
Toiveikkuus tarkoittaa esimerkiksi omien tavoitteiden asettamista ja kykyä näkökulmien vaihtamiseen, kun olosuhteet muuttuvat. Kun ihminen kokee yksinäisyyttä, voi hän valita nykytilanteeseen liittyviä uusia tavoitteita ja ryhtyä ajatuksista tekoihin.
Itseluottamus tarkoittaa itseensä uskomista, rohkeutta ja sisukkuutta. Itseluottamus kasvaa onnistumisista, joita pientenkin välitavoitteiden saavuttaminen tuottaa. Arkirutiineista voi tehdä projekteja sen sijaan että ne koetaan rasittaviksi ja pakonomaisiksi tehtäviksi. Kauppareissusta voi tehdä seikkailun. Kuntoa voi kohentaa vaikka lihas kerrallaan.
Optimismi tarkoittaa positiivista ajattelua, vaikka sen piiristä löytyy huuhaatakin. Todellinen optimismi on henkistä viisautta ja tietoisia valintoja, joilla ihminen vaikuttaa omaan mielialaansa ja sitä kautta elämäänsä ja osittain jopa fyysiseen terveyteen. Netistä löytyy paljon käytännön neuvoja positiivisuudesta.
Joka aamu voi katsoa peiliin ja muistuttaa itselleen tästä 40%:n mahdollisuudesta. Päivittäin voi rekisteröidä kaikki mikä on tai on mennyt hyvin. Niistä voi tehdä kirjallisen koosteen ja lisätä kohtia päivittäin. Kyse on havaintojen tekemisestä ja ajattelun uudelleen ohjelmoimisesta askel kerrallaan. Pienistä puroista kasvaa joki.
Erittäin merkittävä keino on rentoutumisen opetteleminen. Suurempi askel on meditointi, jossa ihminen voi päivittäin kokea syvää mielihyvää ja rauhaa ja nauttia itsestään ja yksinolosta. Myrskyävällä merellä aallot ovat korkeita, mutta muutamien metrien syvyydessä on täydellinen rauha. Ihmisen mieli on samanlainen.
Edellä mainitut keinot edellyttävät kuitenkin tietoista ajattelua ja tekoja. Valitettavasti julkiset keskustelut yksinäisyyden tuhoavasta vaikutuksesta voivat vahvistaa uskoa, ettei asian hyväksi voi itse tehdä mitään. Mitä kauemmin passiivinen kärsimystila jatkuu sitä suuremmaksi yksinäisyyden tunne kasvaa ja sitä vaikeammaksi tulee minkä tahansa aloittaminen. Silloin ensimmäinen askel on omien uskomusten rikkominen ja tässä tilanteessa tarvitaan usein ulkopuolista apua ja tukea.