Kirkon tiedotuskeskus julkaisi viestintästrategiansa 1995, jonka tavoitteena oli toimia kommunikatiivisesti ja herättää kysymyksiä sekä keskustelua. Siihen pyydettiin palautetta. Tähän on koottu otteita ko. palautekirjoituksesta.
* Miten paljon kannattaa tulevaisuudessa korostaa totuudellisuutta ja mitä se tarkoittaa ihmisille käytännössä? Yleisesti ymmärretään jo, että samalla asialla on monta totuutta, jotka riippuvat mm. tarkastelijan näkökulmasta ja arvoista. Täydellistä totuutta kukaan ei kai koskaan tule edes tietämään. Onko jo aika luopua totuuden julistamisesta ja siirtyä enemmän arvojen korostamiseen? Totuuksista puhuminen saa ihmiset usein väittelemään ja unohtamaan päämäärän.
* Tulevaisuuden tutkimuksen, ennakkoluulottoman opetuksen ja uutta luovan yritystoiminnan piirissä ainakin korostetaan nykyään, että tavoitteena ei olekaan enää löytää aina oikeita vastauksia, vaan oppia tekemään oikeita kysymyksiä. Tätä kautta korostuu ihmisyyden ja yhteiskunnan moniarvoisuus ja rikkaus. Oikeat kysymykset saavat ihmiset kommunikoimaan innostuneesti ja kehittymään. Oikeat vastaukset lukitsevat helposti tilanteen ja sitten alkaa väittely sekä todistelu. Kun puhumme niinkin laajasta aihealueesta kuin ihmisyys, arvot, usko …, niin voiko ihminen löytää oikeita vastauksia eli totuuksia? Historia ainakin osoittaa, että totuudet muuttuvat koko ajan.
Päämääränä on kommunikatiivinen kirkko ja yhteiskunta.
* Milloin tämä päämäärä on saavutettu? Onko kommunikatiivisuus itsetarkoitus? Eikö kommunikaatio ole väline eikä tavoite? Voisiko päämäärä olla laajempi? Esim: ihmisyyttä arvostava yhteiskunta ja yhteiselämä, jonka kommunikaatiossa ja päätöksenteossa näkyvät kirkon ja kirkon viestintästrategiset arvot.