LinkedInistä: Lukaisin Taloussanomien jutun ”Kun työstä tuli elämää suurempaa”. Siinä viitattiin tietotyöläisen ajatukset nielaisevaan työskentelytapaan ja vaikeudesta ”laittaa aivot narikkaan” edes vapaa-aikana.
Kommenttini:
Elämme dynaamisessa maailmassa, joka edellyttää toisaalta jatkuvaa sopeutumista muuttuviin tilanteisiin ja toisaalta määrätietoista ja kurinalaista työskentelyä.
Mitä enemmän on tietoa ja mahdollisuuksia, sitä tärkeämmäksi tulee terve järki ja tavoitteet – että tiedämme minne olemme matkalla ja miten sinne mennään. Kysyn usein valmennuksissa: ”Oletteko olleet palavereissa, joiden päätyttyä mietitte miksi se pidettiin?” Suuri osa nostaa kätensä.
Nykymaailma edellyttää itsetuntemusta ja henkistä tasapainoa. Aivot pitää ripustaa välillä narikkaan – jopa kesken työpäivän. Jokainen voi opetella itselleen yksinkertaisen rutiinin / rituaalin, jolla pystyy esim. minuutissa nollaamaan aivot, kun stressimyrsky yllättää.
Useimmat tietävät, että näin pitäisi tehdä, mutta vain muutama on nähnyt niin paljon vaivaa, että on oikeasti opetellut tällaisen rituaalin – ”kun ei ole aikaa siihen”.
Rituaalin seurauksena ulkoiset realiteetit eivät muutu, mutta sisäinen tunnetila ja näkökulma muuttuvat. Harjoitus vakauttaa autonomista hermostojärjestelmää, jolloin kohtaamme arjen tilanteet rennon keskittyneesti. Samalla saamme yhteyden tunneaivojen viisauteen, kognitiivisten aivojen harkintakykyyn, abstraktiin ajatteluun ja suunnittelukykyyn.
Liian usein etsitään monimutkaisiin ongelmiin monimutkaisia ratkaisuja. Tärkeintä on aloittaa jostain ja ottaa elämä (stressi) haltuun askel kerrallaan.