ICTD/RECT lehdessä on hyvä kirjoitus ja tutkimustuloksia positiivisen palautteen vaikutuksesta. Asiasta keskustellaan myös LinkedInissä.
Kommenttini.
Positiivinen palaute innostaa (onnistumisen kokeminen omasta osaamisesta ja henkilökohtaisen arvostuksen tunteminen). Kaikissa urheilu- ja kulttuurilajeissa tiedetään, miten innostus ja intohimo vievät ihmisiä kykyjensä ylärajoille – ja usein ne jopa ylitetään. Kyse on mielen ja kehon vapautuvasta henkisestä energiasta.
Maailmassa ei olisi tehty yhtään mullistavaa keksintöä ilman intohimoa. Ihmissuhteissa intohimoa kutsutaan rakkaudeksi. Kummassakin tapauksessa ihminen melkein hehkuu voimaa ja rohkeutta. Sitoutuminen on täydellistä ja määrätietoisuus huipussaan. ”Läpi harmaan kiven” on tuttu sananlasku.
Valitettavasti materialistisen maailmankuvan ihmiset eivät usko näihin asioihin, koska intohimoa ja rakkautta ei voi tutkia. Niiden vaikutuksia ihmiskehossa nähdään, mutta tiede ei tiedä mitä ne perimmältään ovat. Intohimoa ei voi asettaa mikroskoppiin. Aineettomuutta ei voi tutkia välineillä, jotka perustuvat aineen tutkimiseen. Tämä on yksi perimmäinen syy miksi mm. organisaatiossa vähätellään positiivisten palautteiden ja innostumisen merkitystä.
Suomalaisessa kulttuurissa puute johtuu perinteisestä kasvatuksesta (Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Itku pitkästä ilosta. Kuka itsensä ylentää, hänet alennetaan jne.). Malli puuttuu aivoista. Asia on harvinaisen yksinkertainen. Jos joku ei ole koskaan ajanut pyörällä, taito puuttuu, koska aivoissa ei ole kyseistä mallia. Negatiivisen ajattelun malli takaraivossa on monilla suurempi, jota valitettavasti syventävät kielteiset uutiset ja valittamiset.
Onneksi ihmiset ovat viisastuneet. Positiivisten palautteiden antamista voi oppia kuten pyörällä ajamista. Tehdään mieleen uusi nauhoitus. Alussa se on teennäistä ja tuntuu vaikealta. Mutta mitä enemmän harjoittelee, sitä luonnollisemmaksi se tulee.
KESKUSTELU JATKUU ja yksi kirjoitti: ”Kiitos – jos sellaista saa – pitäisi osata ottaa myös vastaan. Monasti kiittelijää tai positiivista henkilöä epäillään jostain pelistä, että ”mitähän hän nyt ajaa takaa”. Veikkaisin että meillä on opettelemisen paikkaa sekä positiivisen palautteen antamisessa että sen vastaanottamisessa.
Kommenttini.
Jos palautteen antaminen on alusta asti kuulunut kulttuuriin, osaavat useimmat ottaa sen vastaan oikealla tavalla. Mutta on inhimillistä, että kun joku muuttaa käyttäytymistään – vaikka parempaan suuntaan – herättää se epäilyksiä (vrt. mies tuo matkalta kukkia vaimolleen, jota hän ei ole aikaisemmin tehnyt).
Esimiestaitovalmennuksiin liittyy palautteiden antamisen ja vastaanottamisen harjoittelemista käytännössä. Kun osallistujat esittävät saman epäilynäkemyksen, kehotan heitä kertomaan ihmisille, että aikoivat opetella palautteiden antamista. Tämä avoimuus poistaa melko nopeasti epäilyn. Avoimuuteen liittyvä rohkeus, suoruus ja huumorikin voivat yllättää muut positiivisesti.