LinkedInissä keskustellaan muutosjohtamisesta – joka on “pysyvä tila”.
Kommenttini.
Kun katsomme kauemmas tulevaisuuteen, tarjoaa Åbo Akademin johtamisen ja organisaation professori Alf Rehn hyvän mielikuvan: ”Uudessa maailmassa johtaja ei enää istu vain johtoryhmän neukkarissa. Hän lähijohtaa, twittaa, tutkii omaa hiilijalanjälkeään ja – ehkä ennen kaikkea – ei näe itseään johtajana”. Viimeiset sanat (ei näe…) pitäisi saada johtajat peilin eteen pohtimaan, mitä se oikein tarkoittaa.
Filosofian tohtori Pentti Sydänmaalakka: Johtajuus ei ole enää pönäkkä asema, vaan prosessi tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Johtaja ei enää röyhistele riikinkukkona ryhmän edessä, vaan pikemminkin kaitsee paimenena laumaansa näkymättömästi. Älykäs johtajuus perustuu laaja-alaiseen ihmiskäsitykseen, jossa ihminen nähdään tekevänä, tietävänä, tuntevana ja merkitystä etsivänä olentona.
Kaikkien pitäisi opiskella johtajuutta, jotta jokainen ymmärtää paremmin miten tuloksia tehdään yhdessä. Vahva johtajuus merkitsee nykyään myös jaettua johtajuutta. Suurmiesten etsimisestä siirrytään suuruuden etsimiseen meistä jokaisesta. Viisaus ei ole vain rationaalista älykkyyttä, vaan se on entistä enemmän tunteen ja hengen älykkyyttä.
*****
Mirja Jankes kirjoitti: Pysyvää on vain jatkuva muutos, kuten eilen kuulin osuvan sanonnan. Tyytyväisyys on muutoksen este.
*****
Kärsimys on kitka, joka syntyy ihmisen ja muutoksen välille. Kärsimyksen poistaminen on sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin. Onnistuminen tässä luo tyytyväisyyttä, kunnes…
Ihmisen toimintaa ohjaa useimmiten tuska ja siitä irti pääseminen. Harvemmin henkinen tasapaino ja sitä kohti pyrkiminen, joka edellyttää itsetuntemusta, persoonan kehittämistä ja tahtoa. Tasapainotila ei kuitenkaan ole pysyvä, koska se ei ole elämän tarkoitus (vrt. luonto ja evoluutio).
Tuska pakottaa ihmisen toimimaan (muutokseen ja uusiutumiseen). Siksi kriisit ja epäonnistumiset kuuluvat elämään. Ihminen oppii usein enemmän kymmenestä tuskan päivästä kuin kymmenen kuukauden tyytyväisyydestä.
Tuska pakottaa ihmisen hyväksymään muutoksia, vaikka ne eivät aina ole mieluisia. Muutos voi jopa lisätä tuskaa. Ajan mittaan muutoksen tarve ja sen syyt selviävät. Siksi tuska on yhtä luonnollinen osa elämästä kuin ilokin; ja oikeastaan ilonkin voi parhaiten ymmärtää vasta tuskan vastakohtana.
Muutosten jälkeen ihminen näkee kokonaisuudet paremmin ja tasapaino palautuu. Rauhallisillakin elämänjaksoilla on tarkoituksensa. Ne antavat aikaa tottua muutoksiin ja aikaa ravita uutta minuutta, joka nousee esiin. Ihminenkin on luoja, oman elämänsä luoja.
One thought on “Muutosjohtaminen”