Hei Kalle. Päädyin tänään avaamaan pitkästä aikaa ”salaisen laatikkoni”. Ei se sinänsä kovin salainen ole, mutta sen sisällön näkemisellä ei ole funktiota muille kuin itselleni. Laatikossa on alkuperäinen Seuran Camillan tarina artikkeli, jonka vuosia sitten revin mummin sohvalla Seurasta. Siellä on myös sinun ja minun sähköpostejamme, video CD:t Camillasta sekä palautteet joita saimme ihmisiltä luennosta Turussa. En muista koska avasin laatikon viimeksi – varmaankin yli vuosi sitten. Tänään avasin sen samasta syystä kuin vuosi sitten; tiedät ehkä mistä puhun, kun joskus vain tuntuu ettei itsestä tule koskaan mitään. Ajattele, että kolmisen vuotta sitten nuo ajatukset olivat jokapäiväisiä, jatkuvasta toivottomuudesta puhumattakaan. Laatikko aukeaa nykyään harvemmin ja harvemmin. Ajatella, että vieläkin saan toisinaan voimaa episodista jonka kävimme läpi silloin n. kolme vuotta sitten. Jännä, että jopa sähköpostipalautteet luennosta lämmittävät ja saavat aina vähän itsetuntoa ylös silloin kun se syystä tai toisesta alkaa pettää. Nykyään voin hyvin! Olen terve, energinen, innostunut. Asun Ylöjärvellä mieheni kanssa, joka oli aiemmin paras ystäväni. Ehkä joku olisi voinut kertoa jo vuosia sitten, että sielunkumppaineiden kanssa kannattaa jakaa elämä ystävyyden sijaan. Jakamista ystävyyskin toki on. Hän on muuten Kalle myös. Ihmisenäkin hänessä on paljon samoja hyviä piirteitä kuin sinussakin. Rakastan Ylöjärveä ja sen moninaisia ulkoilupaikkoja. Elämämme koostuu pitkälti perhe-elämästä koirien ja ulkoilun ja urheilun parissa. Hyvin pienistä asioista tuntuu onni tulevan oikean ihmisen kanssa. Vai ovatko ne pienet asiat sittenkin oikeasti niitä isoja? Nyt on ollut kaikenlaista, tappelen osakeyhtiöpapereideni kanssa ja välillä meinaa epätoivo iskeä. Toisinaan yrittäjyys on niin raskasta ja epävarmaa. Vähän tällaisista tekijöistä herää se kysymys välillä, että ”tuleeko minusta ikinä mitään”. En tiedä mitä odotan, että pitäisi tulla. Kaikki raajat tuntuu löytyvän. Olen edelleen ylpeä läpi käymästämme välivaiheesta. Se oli silloin elintärkeä, kirjaimellisesti. Se on jättänyt lähtemättömät vaikutteet elämääni vielä tänäkin päivänä. Välillä sitä kaipaa, siis jotakin yhtä vaikuttavaa vaihetta. Tavallansa typerää, ajatellen kuinka huonosti voin silloin, Siitä kuitenkin repi silloin isommat voimavarat kuin mistään muusta. Näin jälkikäteen ajattelen. Iso kiitos siitä kuuluu sinulle ja vähän Amyllekin. Eritoten Camillalle joka jakoi ajatuksensa teksteissään. Toivottavasti voitte hyvin! Jenny PS. Minulla on ensikertaa vuosiin jääkaappi, johon saa kiinni magneetteja. Se ei siis ole missään kaapissa piilossa tällä kertaa. En osaa enää ajatella magneeteista normaalisti, Amyn magneettishown jälkeen. Näen niissä vaikka mitä. Toistaiseksi siis laitoin magneetit piiloon.
*****
Hei Jenny. Kommentoin vähän sieltä ja täältä, mutta ensinnäkin oli sydäntä lämmittävä saada tämä viesti.
* Laatikko aukeaa harvemmin – kertonee, että olet löytänyt oman tiesi, joka välillä on kivikkoinen. Mutta juuri silloin tarvitaan näitä ”laatikkoja”. Maailma ja elämä on valmis, kysymys on meidän miten suhtaudumme eteen tuleviin tilanteisiin. Laatikon sisältö auttaa vaihtamaan tarkastelukulmaa ja löytämään hetkeksi kadotetun suunnan.
* Tosi kiva kuulla, että voit hyvin, olet energinen ja useimmiten myös onnellinen.
* Suurin osa ihmisistä odottaa, että onni saapuisi kohdalle. Ja kun näin ei tapahdu, petytään ja tullaan pikku hiljaa kyyniseksi elämän suhteen (katso vaikka vanhempia ihmisiä). Onnni on tila – ei tekeminen. Onni on tässä ja nyt, ei eilisessä eikä huomisessa. Juuri nyt kun kirjoitan tätä, olen keskellä onnen tunnetta, kun ajattelen sinua. Olet ymmärtänyt yhden elämän perustotuuden. Pienet asiat ovatkin suuria, koska kaikista niistä voi löytää onnen – vaihtamalla tarkastelukulmaa.
* ”Tuleeko minusta ikinä mitään” ei ole oikea näkökulma. Sinusta tulee joka päivä vähän parempi Jenny ja se on koko sun elämän tarkoitus. Löytää itsesi. Löytää onni ja rakkaus – ja jakaa sitä ympäristöön.
* Olet käynyt rankan välivaiheen, kuten me Amyn kanssa. Camilla ravisteli meitä rajusti ja auttoi löytämään tien sisimpään ja ymmärtämään elämää paremmin. Camillan haluaisin takaisin ja joka päiväisessä meditaatiossa itken välillä. Mutta kokemusta, vaikka oli tuskallinen, en jättäisi pois.
* Me voidaan oikein hyvin ja suhteemmekin on parempi kuin vuosiin. Työrintamalla on hijaisempaa, mutta silläkin on tarkoituksensa. Voi Jenny oikein hyvin, olet meille hyvin tärkeä ihminen. Soita, kun tulee tarve. Mekin olemme siellä laatikossa, mutta myös puhelimen päässä. Tulkaa joskus miehesi kanssa käymään.
Tapaus Jenny vuonna 2013.
Hei Kalle. Päädyin tänään avaamaan pitkästä aikaa ”salaisen laatikkoni”. Ei se sinänsä kovin salainen ole, mutta sen sisällön näkemisellä ei ole funktiota muille kuin itselleni. Laatikossa on alkuperäinen Seuran Camillan tarina artikkeli, jonka vuosia sitten revin mummin sohvalla Seurasta. Siellä on myös sinun ja minun sähköpostejamme, video CD:t Camillasta sekä palautteet joita saimme ihmisiltä luennosta Turussa. En muista koska avasin laatikon viimeksi – varmaankin yli vuosi sitten. Tänään avasin sen samasta syystä kuin vuosi sitten; tiedät ehkä mistä puhun, kun joskus vain tuntuu ettei itsestä tule koskaan mitään. Ajattele, että kolmisen vuotta sitten nuo ajatukset olivat jokapäiväisiä, jatkuvasta toivottomuudesta puhumattakaan. Laatikko aukeaa nykyään harvemmin ja harvemmin. Ajatella, että vieläkin saan toisinaan voimaa episodista jonka kävimme läpi silloin n. kolme vuotta sitten. Jännä, että jopa sähköpostipalautteet luennosta lämmittävät ja saavat aina vähän itsetuntoa ylös silloin kun se syystä tai toisesta alkaa pettää. Nykyään voin hyvin! Olen terve, energinen, innostunut. Asun Ylöjärvellä mieheni kanssa, joka oli aiemmin paras ystäväni. Ehkä joku olisi voinut kertoa jo vuosia sitten, että sielunkumppaineiden kanssa kannattaa jakaa elämä ystävyyden sijaan. Jakamista ystävyyskin toki on. Hän on muuten Kalle myös. Ihmisenäkin hänessä on paljon samoja hyviä piirteitä kuin sinussakin. Rakastan Ylöjärveä ja sen moninaisia ulkoilupaikkoja. Elämämme koostuu pitkälti perhe-elämästä koirien ja ulkoilun ja urheilun parissa. Hyvin pienistä asioista tuntuu onni tulevan oikean ihmisen kanssa. Vai ovatko ne pienet asiat sittenkin oikeasti niitä isoja? Nyt on ollut kaikenlaista, tappelen osakeyhtiöpapereideni kanssa ja välillä meinaa epätoivo iskeä. Toisinaan yrittäjyys on niin raskasta ja epävarmaa. Vähän tällaisista tekijöistä herää se kysymys välillä, että ”tuleeko minusta ikinä mitään”. En tiedä mitä odotan, että pitäisi tulla. Kaikki raajat tuntuu löytyvän. Olen edelleen ylpeä läpi käymästämme välivaiheesta. Se oli silloin elintärkeä, kirjaimellisesti. Se on jättänyt lähtemättömät vaikutteet elämääni vielä tänäkin päivänä. Välillä sitä kaipaa, siis jotakin yhtä vaikuttavaa vaihetta. Tavallansa typerää, ajatellen kuinka huonosti voin silloin, Siitä kuitenkin repi silloin isommat voimavarat kuin mistään muusta. Näin jälkikäteen ajattelen. Iso kiitos siitä kuuluu sinulle ja vähän Amyllekin. Eritoten Camillalle joka jakoi ajatuksensa teksteissään. Toivottavasti voitte hyvin! Jenny PS. Minulla on ensikertaa vuosiin jääkaappi, johon saa kiinni magneetteja. Se ei siis ole missään kaapissa piilossa tällä kertaa. En osaa enää ajatella magneeteista normaalisti, Amyn magneettishown jälkeen. Näen niissä vaikka mitä. Toistaiseksi siis laitoin magneetit piiloon.
*****
Hei Jenny. Kommentoin vähän sieltä ja täältä, mutta ensinnäkin oli sydäntä lämmittävä saada tämä viesti.
* Laatikko aukeaa harvemmin – kertonee, että olet löytänyt oman tiesi, joka välillä on kivikkoinen. Mutta juuri silloin tarvitaan näitä ”laatikkoja”. Maailma ja elämä on valmis, kysymys on meidän miten suhtaudumme eteen tuleviin tilanteisiin. Laatikon sisältö auttaa vaihtamaan tarkastelukulmaa ja löytämään hetkeksi kadotetun suunnan.
* Tosi kiva kuulla, että voit hyvin, olet energinen ja useimmiten myös onnellinen.
* Suurin osa ihmisistä odottaa, että onni saapuisi kohdalle. Ja kun näin ei tapahdu, petytään ja tullaan pikku hiljaa kyyniseksi elämän suhteen (katso vaikka vanhempia ihmisiä). Onnni on tila – ei tekeminen. Onni on tässä ja nyt, ei eilisessä eikä huomisessa. Juuri nyt kun kirjoitan tätä, olen keskellä onnen tunnetta, kun ajattelen sinua. Olet ymmärtänyt yhden elämän perustotuuden. Pienet asiat ovatkin suuria, koska kaikista niistä voi löytää onnen – vaihtamalla tarkastelukulmaa.
* ”Tuleeko minusta ikinä mitään” ei ole oikea näkökulma. Sinusta tulee joka päivä vähän parempi Jenny ja se on koko sun elämän tarkoitus. Löytää itsesi. Löytää onni ja rakkaus – ja jakaa sitä ympäristöön.
* Olet käynyt rankan välivaiheen, kuten me Amyn kanssa. Camilla ravisteli meitä rajusti ja auttoi löytämään tien sisimpään ja ymmärtämään elämää paremmin. Camillan haluaisin takaisin ja joka päiväisessä meditaatiossa itken välillä. Mutta kokemusta, vaikka oli tuskallinen, en jättäisi pois.
* Me voidaan oikein hyvin ja suhteemmekin on parempi kuin vuosiin. Työrintamalla on hijaisempaa, mutta silläkin on tarkoituksensa. Voi Jenny oikein hyvin, olet meille hyvin tärkeä ihminen. Soita, kun tulee tarve. Mekin olemme siellä laatikossa, mutta myös puhelimen päässä. Tulkaa joskus miehesi kanssa käymään.