ENSIMMÄINEN KIRJE ARKKIPIISPA JOHN VIKSTRÖMILLE 1991
Kirje johti ensin kirjeenvaihtoon, ja sen jälkeen neljään innostavaan ja syvälliseen palaveriin. Lisäksi pyydettiin kommentteja kirkon kokonaissuunnitelmiin (Kirkko 2000 ja Kirkon viestintäohjelma).
HAUTAJAISET JA PAPIN ROOLI
Osallistuin tätini hautajaisiin Turun Siunauskappelissa 24.7. Kaunis ja luonnonläheinen kappeli ja hautajaisten muutkin järjestelyt musiikkeineen loivat koskettavan tunnelman. Tutun ihmisen kuolema on myös aina herkistävä; tällä kertaa ei kovin paljon, koska emme olleet läheisiä. Enemmänkin tunteeni liikahtelivat siksi, että kuoleman läsnäolo ja hautajaisseremonia saivat kokemaan oman minän syvällisemmin. Itketti ja oli paha olla, kun koin miten olin taas sortunut varsin pinnalliseen elämään, jossa fyysiset tarpeet hallitsevat käyttäytymistä. Olin taas unohtanut tai oikeammin kadottanut yhteyden sisimpääni.
En käy kirkossa. Minulla on silti vahva usko, josta sykkii koko elämäni tarkoitus ja sisältö. Kuulun kirkkoon ja maksan kirkollisveroa, vaikka on monta kertaa tehnyt mieli erota. Kirkon tarjoama ”idea”, jos sitä näin pelkistetysti voi kutsua, on hyvä ja tärkein asia ihmiselämässä. Mutta tapa, jolla kirkko sen toteuttaa ja markkinoi, saa aikaan enemmän vastustusta kuin innostumista.
Tilanne on varmasti monilta osin muuttunut, mutta omat lapsuuden kokemukseni ovat olleet niin ahdistavia ja kielteisiä, että en halua kuunnella Jumalan ajatuksia kirkoissa. Etsin ne muualta. Kirkon tarjoama uskonto on merkinnyt minulle voimakkaasti sanottuna pinnallisuutta, tekopyhyyttä, tuomitsemista ja hurskastelua. Lähimmäisen rakkautta, aitoa rehellisyyttä, motivoivaa opastusta ja kannustusta valoisiin ajatuksiin olen elämäni varrella saanut kirkon edustajien taholta kokea vain harvoin. Tämän takia tarkastelen kirkon toimintaa kriittisesti. Kirkolla on äärimmäisen tärkeä sanoma ihmisille ja myös tärkeitä tehtäviä. Toteutustapaa pitäisi muuttaa paljon, jotta sanoma saavuttaisi nykypäivän ihmiset – erityisesti ne, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Hautajaisten ulkoiset puitteet ja tilaisuuden kulku onnistui hyvin. Rutiinit ovat kunnossa. Mutta papin esitys oli ala-arvoinen. Hän luki Raamattua ja puhui meille kuin tietokone. Puheen kieli oli selkeä ja asiallinen, ääni riittävän voimakas, katse kiersi salia, kun hän puhui omaisille jne. Teknisesti esitys oli moitteeton lukuunottamatta tauottamista. Sanat ja rituaalit tulivat nopeasti yhteen pötköön ikäinkuin papilla olisi ollut kiire muualle.
Papin esiintyminen oli huippuunsa viritetty robottimainen rooli ilman pientäkään inhimillisyyttä ja sielun liikahdusta. Uskallan sanoa näin, koska toimin itse mm. esiintymistaidon kouluttajana ja harjoituksissa pyritään erityisesti rakentamaan tunnekontaktia kuulijoihin. Olisin kokenut tilaisuuden positiivisemmin, jos puhe olisi soitettu nauhalta. Nyt papin esiintyminen häiritsi omia syvällisiä kokemuksiani ja jopa harmitti. Pieni ärsyttävä yksityiskohta oli myös sanan”poismennyt” käyttäminen tädistämme. Hän oli meille Assi, ihminen jolla on nimi eikä neutraali kohde.
Saanen käyttää liike-elämän termejä. Kirkon tuote on usko, jota nykypäivänä on markkinoitava kuten kaikkea muutakin, koska olosuhteet, ihmisten arvot ja tavat ovat muuttuneet. Enää kirkkoon kuuluminen ja uskominen eivät synny automaattisesti ”herran nuhteessa” ja pelon kautta kasvatuksessa kuten aikaisemmin. Hoitaakseen Jumalan tahtoa ja todellista tehtäväänsä, on kirkonkin kehityttävä ja etsittävä paremmin nykymaailmaan sopivia keinoja. Asia on varmasti tiedostettu ja töitä tehdään, mutta näin ”potentiaalisena asiakkaana” en ole vielä joutunut kohteeksi.
Kastetilaisuudet, rippijuhlat, häät ja hautajaiset ovat kirkon parhaita markkinointitilaisuuksia. Näihin ihmiset kokoontuvat, jopa kirkkoon kuulumattomatkin. Ja poikkeuksetta tunnelma on herkistynyt eli sielu on avoinna. Tarvitaan vain ajatusten kauppamiestä tai -naista, joka käyttää herkistynyttä tunnelmaa hyväkseen ja ”myy” ideansa ihmisten sydämiin.
Nämä tilaisuudet pitäisi miettiä uudestaan. Pappien koulutuksessa pitäisi korostetusti harjoitella kontaktin ottamista yleisöön, käytännönläheisten esimerkkien kertomista, jotka saa tunteet liikkeelle. Kun ihminen on läsnä ja papilla on suora kontakti, pystyy hän parhaiten sytyttämään liekin sydämiin. Seuraavan kerran se roihuaa enemmän, kunnes vähitellen ihminen kokee sisäisen uudistumisen ja lähtee itse etsimään Tietä, Totuutta ja Elämää.
Kun meidät vihittiin, tapasimme papin kahteen otteeseen ja hän halusi meistä irti jotakin. Puhuimme myös työstäni ja kerroin lauseesta, jota käytän koulutuksessa:” Ihminen on kuin omena. Kun se on kypsä, se alkaa mätänemään.” Tällä halutaan korostaa sitä, että koko elämä on eräänlaista koulua. Pappimme (ei toimi enää pappina) käytti tätä lausetta ja näitä ajatuksia vihkimispuheessaan ja se säväytti. Häätilaisuudessa sain yli kymmenen palautetta pappimme ajatuksista. Sanat olivat koskettaneet, ihmiset olivat kuunnelleen myös sisältöä ja siitä keskusteltiin yllättävän paljon illan aikana.
Suomalaisilta hotelleilta meni kymmenen vuotta ennenkuin ne tajusivat vastaavanlaiset markkinointimahdollisuutensa. Kurssilaisia pidettiin vuosikausia toisen luokan asiakkaina, joita ei tarvinnut tervehtiä, joille ei tarvinnut antaa hyvää palvelua jne. Kunnes vihdoin kysynnän heiketessä keksittiin tämä markkinointikanava ja tehtiin asennemuutos: ”Talossa oleva ihminen on meidän paras markkinointikohteemme. Kun hoidamme hänet hyvin, tulee hän uudestaan ja tuo ehkä perheensä / ystäviä / liiketuttavia mukanaan.” Varsin hitaasti tosin tämä muutos tapahtuu. Varsinais-Suomessa on muutamia hotelleja, joissa tämä asenne toimii ja näkyy käytännössä. Pyrin ohjaamaan kaikki seminaarini näihin.
Tämä on kritiikkikirje, mutta sen tarkoitus on auttaa. Omassa koulutustyössäni kohtaan päivittäin ihmisiä, joilla on pinnallisen elämänsä takia paha olla. He voisivat paljon auttaa itseään, kunhan löytäisivät sisimmän uskonsa. Keskustelemme mahdollisuuksien mukaan myös uskosta ja selvästi huomaa, että se on alue, josta ihmiset eivät ole tottuneet puhumaan. Se ei kuulu ihmisten arkipäivän elämään ja puheisiin. ”Pellot ovat täysin kesannolla”. Ja tämän kirkon pitäisi muuttaa – nimenomaan omien ihmisten ja kirkon sisällä olevien tunnelmien avulla.
Bisneksetkin tehdään ihmisten välillä. Monissa tapauksissa tavara on vain väline hyvän ja lämpimän ihmissuhteen ylläpitämiseksi. Tämä tiedostetaan varsin harvoin. Keskinäiset kontaktit ja suhteet ovat aina ratkaisseet tämän maailman asioita, ja niin ne tulevat ratkaisemaan jatkossakin. Kirkon on tultava mukaan tähän suhdeverkostoon ihmisenä, opastajana, innostajana ja auttajana. Ja se voidaan tehdä vain ihmisten kautta.
PS.
* Olen muutaman kerran ollut kuuntelemassa puheitanne. Ne ovat hyviä. Ovat antaneet virikkeitä ja vahvistusta omille näkemyksille.
* Kirkkoherra Tapani Erämaja (23950 Pyhäranta) osallistui 20-21.5.1991 esimiestaidon ja ajankäytön seminaariin, keskustelimme jonkin verran yo. ajatuksista.
TOINEN KIRJE ARKKIPIISPALLE
KESKUSTELUMME
Vielä kerran kiitos lämpimästä ja antoisasta keskustelustamme, jonka tunnelma kesti useita päiviä. Keskustelun vaikutus oli syvempi kuin osasin kuvitella: jotenkin kehittyi parin seuraavan päivän aikana sellainen olo kuin että olen kiertänyt maailman meriä, oppinut ja kokenut paljon erilaisia asioita, ja vasta nyt löytänyt takaisin kotiin. Ja tämä tunne on jäänyt pysyväksi.
KEHITTÄMINEN
Olen mielelläni käytettävissä, kun tarvitsette ajatuksia ja virikkeitä kirkon toiminnan kehittämisessä. Kuten keskustelummekin osoitti, ovat loppujen lopuksi organisaatioiden ongelmat hyvin samankaltaisia. Keinot niiden ratkaisemiseksi ovat usein myös samoja, vaikka tuotteet, palvelut ja kulttuurit poikkeavat jonkin verran toisistaan.
HENKISYYS SUOMESSA
Oheisena on Sirkku Nyströmin kirjoitus, joka oli Kauppalehdessä Joulun alla. Siinä puhutaan samasta henkisyyden puutteesta, jota mekin käsittelimme. Onko tässä asia, jota voisi lähteä voimakkaammin peräänkuuluttamaan myös kirkon taholta?
Nykyiset taloudelliset olosuhteet henkisyyden lisäämistä varten ovat Suomessa ehkä paremmat kuin koskaan. Kun ihminen pelkää tulevaisuutta, on hän alttiimpi uusille vaikutteille kunhan ne esitetään hänelle järkeenkäyvästi eli hänen ymmärryksensä ja arvostustensa pohjalta. Tämän on huomannut melko selvästi koulutustyössä viimeisen vuoden aikana.
Soitin Sirkulle. Hän tulee Turkuun Tuomasmessuille 19.1. Tarkoitus on tavata ja pohtia asiaa eteenpäin yritys- ja liike-elämän kannalta. Ensimmäinen ajatus jo puhelimessa oli tehdä juttuja yrityksistä, joissa eri tavoilla on lisätty henkisyyttä ja sen seurauksena niin yrityksen ihmiset kuin koko yrityskin voi paremmin. Toinen ajatus oli koota jokin pieni työryhmä, joka lähtee pohtimaan asiaa eteenpäin ja erityisesti pyrkisi vakuuttamaan julkiseen tiedonvälitykseen ja sitä kautta kaikkiin suuriin ja pieniin vallankäyttäjiin Suomessa.