Karl-Magnus Spiik

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 30.10.1990

Theodore Roosevelt sanoi aikanaan: ”Annan enemmän arvoa taidolle tulla ihmisten kanssa toimeen kuin millekään muulle taidolle auringon alla.” Saman ajatuksen ovat toistaneet monet muutkin. Aikanaan pidettiin ihmisiin vaikuttamisen taitoa luonnon lahjana, jonka osasivat vain patruunat ja ”persoonat”. Nykyään tiedetään jo kokemuksestakin, että ihmisten johtamista voi oppia ja harjoitella.

Vaikka ihminen on elävistä luontokappaleista vaikein ymmärrettävä ja hallittava, löytyy yksinkertaisia keinoja, jotka auttavat johtamista nimenomaan käytännön tasolla. Asiaan paneutuneet voivat kertoa lukuisia hyviä esimerkkejä miten mm. parantuneella ihmisten käsittelytaidolla laiska alainen saatiin innostumaan, miten välinpitämätön nuori tarttui aktiivisesti työhönsä, miten passiivinen ryhmä saatiin oikealla johtamisella ottamaan vastuun yksikkönsä kehittämisestä, miten negatiivinen ryhmä muutti asenteensa positiiviseksi ja jopa ylitti asetetut tulostavoitteet, miten lakkojen sijaan opittiin selvittämään erimielisyydet rakentavasti keskustelemalla.

Ihmisten erilaisuus on rikkautta. Kun ymmärrämme yhteistyökumppaniemme erilaiset luonteet, ymmärrämme paremmin myös heidän erilaiset ajattelutapansa. Tämä nopeuttaa yhteistyötä ja on-gelmien ratkaisemista, uusien menetelmien kehittämistä, tavoitteista sopimista, visioiden luomista jne. Lisäksi se innostaa kumpaakin osapuolta, koska asiat sujuvat joustavammin ja tehokkaammin.

Tulevaisuudessa teemme entistä enemmän tuloksia yhdessä; yhteistyö lisääntyy haluamme sitä tai ei. On myös vihdoin tajuttu, että tuloksia tekevät ihmiset – eivät koneet. Ei riitä, että kehitämme vain koneita ja menetelmiä, ihmisiäkin on koulutettava. Hyvän kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää kehittymistä. Sitä varten tarvitsemme uusia luovia ajatuksia ja ratkaisuja. Ne on myös saatava no-peammin esiin. Tämä tapahtuu ihmisten välisen vuorovaikutuksen avulla.

Ilman parempaa ihmistuntemusta ja kanssakäymisen taitoa esimiehet eivät ole kypsiä tulevaisuuden yhteistyöhön. Näiltä kyvyiltään heikko avainhenkilö ei kykene tekemään olemassa olevilla resursseilla parasta mahdollista tulosta, vaikka esim. on ammatissaan pätevä ja onnistuu hyvin omassa työssään. Liian heikoilla yhteistyökyvyillä varustettuja ihmisiä on vielä paljon avaintehtävissä. Tätä ei koeta riittävän suureksi uhkaksi, koska tuloksia kuitenkin syntyy ja suuri osa suomalaisista sietää vielä huonoakin johtamista. Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti. Omanarvontunne kasvaa koko ajan. Ollakseen motivoitunut ja kehityshaluinen, edellyttää ihminen avointa yhteistyökykyä myös esimieheltään.

Nuoria syytetään usein passiivisuudesta. Syy työhaluttomuuteen on yllättävän usein kohtelu, jonka nuoret saavat työpaikoilla ennakkoluuloisilta esimiehiltä ja työtovereilta. Nuoria tarvitaan työ-elämässä. Aktiiviset, innostuneet ja kehityshaluiset hakeutuvat niihin yrityksiin, joissa johtaminen on yhteistyökumppaneita aidosti arvostava. Tuskin tällaisten organisaatioiden ihmiset kiirehtivät ennenaikaiselle eläkkeellekään, kun olosuhteet työpaikalla ovat mukavia, ansiot osaamiseen nähden kunnossa ja kohtelu ylläpitää innostusta. Ihminenhän tekee vapaa-aikanaankin sitä, mikä tuntuu mielekkäältä, minkä tekeminen on haasteellista ja mistä saa positiivista palautetta.