Keskustelun käynnistäminen LinkedInissä: ”Päätin vaihtaa työpaikkaa, koska kyllästyin jatkuvaan kehumiseen. Meillä kehuttiin työntekijöitä ihan liikaa, minuakin koko ajan, vaikka hoidin työni ihan tavallisen tunnollisesti. Oli raskasta…”
Kommenttini.
Jos ei ole tottunut saamaan positiivista palautetta, tuntuu se alussa vieraalta ja joillekin jopa vastenmieleiseltä. Suomalainen vanha kasvatus- ja työkulttuuri ei kannustanut kehumaan: ”Saahan se siitä palkan – perkele!” Koulussakin kytättiin kokeiden jälkeen virheitä monta tuntia.
Onneksi tämä on muuttunut jo vuosia sitten, ja lapset saavat kouluissa myös myönteistä palautetta. On tärkeä oppia pienestä asti, että elämässä onnistutaan (positiivinen palaute) ja myös epäonnistutaan (korjaava palaute). Onnistuminen innostaa eteenpäin. Oikein käsitelty epäonnistuminen lisää oppimishalua.
Minulle halaaminen eli vieraan ihmisen kosketus on ollut ehkä vielä vaikeampaa. Keskustelin asiasta aikanaan äitini kanssa ja hän kertoi, että kun olin pieni, neuvolassa sanottiin ettei poikallapsia pidä halata liikaa. Niistä tulee pehmoja! Äiti uskoi asiantuntijoita ja lopetti halaamisen. Ei ihme, että toisen ihmisen kosketus on ollut vaikea ottaa vastaan. Mutta kun tajusin asian, olen opetellut halamaan. Nykyään se tuntuu hyvältä ja lämpimältä.
Halaan aidosti koko ihmistä, enkä takapuoli pitkänä kuten usein näkee. Kyseinen asento kertoo samasta ongelmasta – toisen ihmisen kosketus ei tunnu aidolta, kun itse on kipsissä.
Keskustelu jatkuu
Monet kertovat, miten epäaito kehu on rasittava ja ärsyttävä. Johon keskustelun käynnistäjä Jarkko Rantanen vastasi: ” Ehkä falski kehu voi olla harjoittelukehu? Eräs esimies sai palautetta tökeröistä kehuistaan, jolloin hän totesi: ”Olen saanut palautetta, etten anna tarpeeksi palautetta. Nyt harjoittelen. Olen pahoillani, jos se kuulostaa välillä tökeröltä.” Hänen arvostuksensa nousi välittömästi.
Kommenttini.
Juuri näin Jarkko. Harjoitus tekee mestarin. Olen sparrannut monta esimiestä toimimaan samalla tavalla. Kertomaan etukäteen, että hän harjoittelee positiivisen palautteen antamista ja siksi se voi alussa tuntua keinotekoiselta.
Yksi esimies merkitsi kalenteriin joka viikolle kymmenen poikkiviivaa. Viikon aikana hän mietti tilanteita, joista voi antaa rehellisesti myönteistä palautetta. Kun hän oli tehnyt sen, veti hän pystyviivan poikkiviivan päälle. Näin hän sai kalenteriinsa 10 + merkkiä omasta onnistumisestaan. Tapasimme noin vuoden kuluttua ja hän kertoi, ettei tarvinnut enää merkintöjä. Käytännöstä oli tullut vakiintunut tapa. Nykyään hänen aivonsa rekisteröivät automaattisesti hyvät ja sovitun mukaiset suoritukset. Ennen ne näkivät vain virheitä.
Keskustelu jatkuu
Teresa Pihlstedt kirjoittaa: Asun ulkomailla ja olen pidemmän aikaa seurannut muiden suomalaisten käytöstä kun heitä kehutaan: sieltä tulee 90% kerroista kehujalle suoraa kritiikkiä ”never pay a Finn a compliment! We don’t like it!”…. itse olen jäänyt monttu auki seisomaan viereen. Kehut ovat ihania, en ymmärrä miksi Suomessa kiusaannutaan niistä.
Kommenttini
Ihmiset heijastavat oman kokemusmaailmansa tilanteisiinsa. Kun joku sanoo, että älä kehu minua, kertoo kolme sanaa hänestä paljon. Siitä voi päätellä minkälainen esimies, puoliso, vanhempi, ystävä… hän on. Tällainen ihminen ”tuottaa” maailmaan samanlaisia tunnevammaisia tyyppejä kuin on itse.
Aito myönteinen palaute kertoo ihmiselle, että hän osaa, hän on arvokas, häntä ja hänen tekemisiään arvostetaan, hänestä välitetään. On surullista, kun joku ei tällaista halua. Vielä surullisempaa on, että hän ei tajua ongelmaansa ja tee asialla mitään. Päinvastoin hän väittää ja jopa uskoo, että muutkin ovat samanlaisia.