LinkedInissä ihmetellään, miksi ilmainen apu ei kelpaa. Kommenttini.
Jukka Tavi luettelee hyviä syitä, joista usein on kysymys, kun ilmainen apu ei kelpaa: A. ajatus pyyteettömän avun mahdollisuudesta saattaa epäilyttää, B. palvelu edellyttää vastapalvelusta ja ei haluta jäädä kiitollisuudenvelkaan, C. ilmainen on arvotonta, eli vastikkeeton työ tehdään puolivillaisesti.
Voitin aikanaan Postin järjestämän liikekirjekilpailun ja olen parin vuoden aikana lahjoittanut loppuvarastoa ilmaiseksi. Kun annan kirjan jollekin esim. hississä, on jokainen yllättynyt positiivisesti ja ottanut kirjan ilolla vastaan. Mutta jos tarjoan sitä kadulla, panevat ihmiset kätensä selän taakse ja kiertävät kauempaa.
Harrastan videokuvausta. Teen lyhyitä yhteenvetoja juhlista, matkoilta, suvun tapaamisista jne. Laitan videot YouTubeen ja lähetän linkin mukana olijoille (10-20:lle). Kiitoksia ja palautteita tulee korkeintaan kaksi.
Petri Välimaalle. Elämä tarjoaa puitteet, joiden avulla ihminen näkee itsensä, arvonsa ja toimintatapansa. Valintojensa pohjalta hän päättää minkälainen ihminen hän haluaa olla: esim. auttavainen, kohtelias, muita tukeva… Kun hän toteuttaa tätä valintaansa, joutuu hän usein kohtaamaan tylyä, itsekästä, epäluuloista… suhtautumista ympäristöstään – ja pettyy (kokemusta on paljon). Jos hän sen takia lopettaa ”hyvät tekonsa”, tulee hänestä samanlainen kuin muutkin.
Tilanteisiin voi suhtautua huumorilla / positiivisesti. Mitä enemmän idiootteja on ympärillä, sitä fiksummaksi voi itsensä tuntea. Jos elää vain ystävällisten ihmisten joukossa, on vaikea huomata olevansa samanlainen. Muut ihmiset auttavat meitä näkemään minkälaisia ihmisiä olemme.
Linkistä löytyy paljon ilmaisia työkaluja.
http://www.spiik.fi/wp/?page_id=40