Kirjoitus LinkeInissä.
Jeffrey Gitomer on kirjoittanut osuvasti positiivisesta asenteesta. Itse olen käyttänyt asenteen sijasta näkemystä, koska joidenkin tapaamieni ihmisten korvissa se kuulostaa negatiiviselta ja vie keskustelun raiteilta. Nyt käsi sydämelle, onko teidän yrityksessänne/organisaatiossanne positiivinen asenne?
Jos vastauksesi oli KYLLÄ – hämmästyn ja onnittelen, koska kaikki negatiivinen pommitus, mitä mediat suoltaa ulos, YT-neuvottelut, irtisanomiset, talouskriisi jne. Niin tämän vuoksi on hämmästyttävää, että asenne pysyy positiivisena.
Jos vastauksesi oli EI – olisiko asennevalmennuksen aika tai valmennuksen, jossa on mukana asennevalmennus?
Vastasin:
Hei Ari. Tosi hyvä kirjoitus. Kokemukseni ovat samoja, eli sana ”asenne” tulkitaan Suomessa negatiiviseksi. Käsi sydämellä voin sanoa, että asenne on kohdallaan eli positiivinen. Positiivinen ajattelu ei ole amerikkalaista huuhaata – kun sen ymmärtää oikein – vaan syvällinen elämän arvo. Olen sen avulla selvinnyt kahdessa vuodessa tyttäreni kuolemasta ja elämänenergiani on suurempi kuin ennen.
Eilen oli valmennusta erään kaupungin henkilöstölle. Ko. organisaatiota ollaan yksityistämässä. Viime vuosien aikana ryhmän koko on pienentynyt 25 – > 15 ja töitä on lähes yhtä paljon kuin ennen. Tiimissä on loppuunpalamisia ja sairaslomalaisia eli töitä on tällä hetkellä tekemässä runsas 10. Valmennuksen ensimmäinen jakso oli kesäkuussa ja nyt toinen jakso. Kaksi tunti meni työpaineen purkamiseen (valitusten kuuntelemiseen), mutta sitten irtosi ryhmästä jo hymyä ja hetken kulutta löysimme huumorin. Päivän päätteeksi piti jakaa seuraavana päivänä eläkkeelle lähtevän työntekijän työt. Ryhmän ilmapiiri oli muuttunut niin positiiviseksi, että tiimin jäsenet jakoivat ne oma-aloitteisesti; kaikkiin töihin löytyi vapaaehtoisia. Tiiminvetäjä oli aivan ymmällään. Hänellä taitaa olla vieläkin vaikeuksia tajuta, miten se oli mahdollista.
Artikkeleissa on muitakin kirjoituksia positiivisesta ajattelusta.