Talouselämässä no. 30 / 2010 on Björn Wahlroosin ajatuksia: ”Poliittisen governancen aika kunnissa alkaa olla mennyttä ajattelua. Virkamiesjohto voisi johtaa kuntia ja joku kevyt poliittinen päällystakki korkeintaan valvoisi, ettei johto tee mitään ihan dorkaa.”
Olen saanut valmentaa kuntien poliittista- ja virkamiesjohtoa. Kokemukseni vahvistavat Wahlroosin ajatuksia. Kun ryhmiin on rakennettu avoin ilmapiiri ja poliittiset naamiot on riisuttu, on asioista voitu puhua niiden oikeilla nimillä. Mutta kun joku ryhtyy politisoimaan, siirrytään ”asemasotaan” ja keskustelut henkilöityvät. Sen seurauksena asiat värittyvät ja vuorovaikutuksesta tulee ”juupas-eipäs-väittelyä”, jolloin yhteisen tahdon löytäminen on vaikea. Kun tämä vanha ajattelu- ja keskustelutapa saadaan poistettua, löytyy taas yhteistä ymmärrystä. Vuorovaikutus on asiallista. Eriäviä mielipiteitä kuunnellaan. Ilmapiiri paranee ja asiat etenevät järkevästi.
Myös ulkoapäin tarkasteltuna ei nykyisellä toimintatavalla kyetä vastaamaan tuleviin haasteisiin. Elämme dynaamisessa maailmassa, jossa vanhat rakenteet ovat liian hitaita, vaikka ne ovat aikanaan toimineet hyvin. Päätöksenteko on monimutkaista ja yksinkertaisiinkin asioihin tulee mukaan ylimääräisiä muuttujia. Tärkeä havainto on myös ollut, että virkamiesjohdolla on keskusteluissa selkeämpi käsitys kunnan tilasta, tilanteesta, mahdollisuuksista ja uhista. Hehän pohtivat ja käsittelevät kunnan asioita joka päivä ja joka hetki. Harvalla valtuutetulla on yhtä paljon aikaa miettiä kunnan asioita, jolloin tarkastelukulma kapenee ja itseään lähellä olevat asiat voivat saada liian suuren merkityksen.
Totta kai virkamiesjohdosta löytyy jääräpäitä homekorvia, joiden käsityksiä on vaikea muuttaa. Mutta heitä on vain murto-osa. Läpinäkyvyyden lisääntyessä organisaatioissa vähenevät näiden ihmisten vaikutusmahdollisuudet. Lähes kaikki tapaamani virkamiesjohdon edustajat ovat olleet vastuuntuntoisia, ahkeria, sitoutuneita ja luotettavia yhteistyökumppaneita. Samanlaisia ovat olleet myös monet valtuutetut. Mutta tiedon puute ja poliittisesti värittynyt ajattelu tekee heistä amatöörejä ammattilaisten rinnalla. Johtaminen tulevaisuudessa on niin vaikeaa ja haasteellista, että se on parempi antaa ammattilaisten käsiin.
Talouselämä 30/2010: Politiikka hiiteen kunnista
Pienikin kunta voi toimia tehokkaasti, sanoo Björn Wahlroos.
Ovatko suurkunnat ratkaisu kuntatalouden pulmiin? Eivät välttämättä, uskoo Kauppakamarin paneelissa keskustellut Sammon hallituksen Björn Wahlroos. ”Olen pian kymmenen vuotta asunut pienessä kunnassa, Halikossa, joka liittyi Saloon. Eivät meidän kunnat ole dramaattisen tehottomia. Pienessäkin kunnassa voi olla suhteellisen tehokkaat mekanismit. Keskushallinnossa on paljon enemmän tehottomuutta. Kunnat ovat saanet paljon tehtäviä hoitaakseen ja hoitavat niitä aika hyvin ainakin niissä kunnissa, jossa politiikka ei ohjaa toimintaa. Poliittisen governancen aika kunnissa alkaa olla mennyttä ajattelua. Virkamiesjohto voisi johtaa kuntia ja joku kevyt poliittinen päällystakki korkeintaan valvoisi, ettei johto tee mitään ihan dorkaa.”
Kirjoitan nimimerkillä, koska tällaisia kommentteja ei liike-elämän toimija voi muuten antaa. Virkamiehiksi valikoituu tyyppejä, joilla parhaat puolet löytyvät mulle-sulle politiikan toteuttajista. Tietotaito usein ohut. Ei yrittäjähenkeä, ei edes liike-elämän kokemusta.
Jyräävät ajatuksensa läpi kun eivät ole poliittisessa vastuussa. Huonoja kokemuksia monesta suuresta asiasta. Järkipäätöksen saaminen vaatinut jopa hallinto-oikeuden koplaamista, ennenkuin virkamies on ymmärtänyt.
Olet PS oikeassa, heitä löytyy vieläkin – jostain. Kirjoituksessani nimitän heitä ”homekorviksi”. En tiedä mistä kunnasta / kaupungista kirjoitat. Mutta jos ongelma on siellä yleinen, tulevaisuus tulee olemaan vaikea ja raskas.
Kun menemme kymmeniä vuosia taaksepäin, kuvaamastasi periaattteesta (sulle-mulle) löytyy enemmän esimerkkejä. Mutta ei enää, ja vielä vähemmän tulevaisuudessa. Omat kokemukseni ovat pääsääntöisesti päinvastaisia. Ne perustuvat kuntapuolen koulutustilaisuuksiin, joita on toteutettu eri puolella Suomea. Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää.