Vastaukseni on kyllä, jos toimitaan kuten ennen kaavamaisilla lomakkeilla, joissa on lukuisa joukko valmiita aihealueita ja kysymyksiä.
Kehityskeskustelun nimi ja idea kannattaa säilyttää, mutta uusia pitää sekä sisältö että toimintatapa. Muutamia huomioita.
Lomakkeet ovat valmistautumista varten, jossa kumpikin valitsee itselleen tärkeät ja ajankohtaiset kohdat. Kaikkia kohtia ei käydä läpi. On turhaa puhua asioista, jotka ovat itsestään selviä tai joista muutenkin on jo puhuttu/sovittu tai jotka tuottavat samansisältöisen keskustelun kuin vuosi sitten.
Nykyään on käytäntönä, että keskustelija pyydetään valmistautumaan täyttämällä netissä olevat lomakkeet etukäteen ja lähettämään ne esimiehelle. Se on helppo ja nopeampi tapa päästä asiaan, mutta valitettavasti myös keino vähentää avoimuutta ja luottamusta. Lisäksi se turhauttaa keskustelijaa, koska vuosi sitten hän täytti samoja kohtia.
Vaikeimpia ja arimpia asioita, jotka hiertävät päivittäin ja jotka erityisesti pitäisi puhua auki, ei tuoda esiin, kun ne pitää kirjoittaa etukäteen lomakkeelle. Kehityskeskustelun tarkoitus on olla luottamuksellinen. Julkisuuteen tuodaan vain ideat, ehdotukset ja päätökset, jotka on tarkoitus toteuttaa.
Suuri ongelma on ollut ja on edelleen esimiesten kyky ja halu synnyttää avoimuutta ja luottamusta, olla enemmän kuuntelija kuin puhuja, osata johdatella keskustelua syvyyssuuntaan: asioista ihmiseen ja tekemisestä motivaatiotekijöihin. Mutta taito on opittavissa ja harjoitus tekee mestarin, mutta se edellyttää oikeaa suhtautumista kehityskeskusteluun, joka on tehokas ja hyväksi koettu tavoitteellisen johtamisjärjestelmän osa varsinkin henkilöjohtamisessa.
Uutena johtamisen työkaluna on tullut tavoitevartti, jossa tavataan useammin jatkuvasti myllertävässä maailmassa. Pandemioiden kuten nyt korona-aikana kehitys- ja tavoitekeskustelun merkitys on entistä suurempi.