Tero J. Kauppinen kirjoitta facebookissa
Mitäkö mietin?
Kello 4 lauantaiaamuna.
Kun eilen tuli viesti samaan aikaan,
että yksi kaveri ja kaksi tuttua olivat kuolleet.
Jotain jäi sanomatta – ystävälle.
Arvostavaa, positiivista.
Kantaako ajatus, meneekö perille?
Miltä maailma näyttää verhon takaa,
jos sielu ei kuole siihen,
mihin ruumis kaatuu ja maatuu.
Vastasin
Menee perille. Olen pitänyt ja pidän esityksen kuoleman kohtaamisesta käytännössä (tulossa kirja). Jokaisessa tilaisuudessa tuodaan esiin miten vaikea on oppia elämään surun kanssa, kun ”jäi niin paljon sanomatta”. Omatunto painaa. Olen ehdottanut kirjeen kirjoittamista vainajalle ja sen lukemista haudan ääressä.
Näin on myös tehty ja yllätys on ollut suuri, kun sisin on rauhoittunut. Kaikki jotka ovat kertoneet tästä jälkeenpäin kertovat myös, että heille syntyi tunnekokemus, että viesti meni perille. Lisäksi he kokivat sisimmässään, että epäselviksi jääneet asiat selvisivät.
Eräs 70 v nainen eli jo uuden miehensä kanssa, mutta ei ollut päässyt eroon entisestä miehestään. Tämä alisti, oli alkoholista ja väkivaltainen. Ehdotin kirjettä ja kaikkien ajatusten tuomista esiin: ”Anna miehen kuulla kunniansa!” Kirje syntyi ja ex-vaimo luki sen haudalla kaikkine haukkumasanoineen. Kun viha oli purkaantunut, nousi yllättäen sydämestä esiin alkuperäinen rakastumisen tunne. Hän pystyi antamaan anteeksi ja pääsi eroon vuosia kalvaneesta katkeruudesta.