LinkedInissä keskustellaan aiheesta. Se alkaa kysymyksellä: ”Onko johtamistapa todella sukupuolesta kiinni?”
Ensimmäinen kommenttini: ”Ei”.
Keskustelun käynnistäjä Hanna kirjoittaa yksilöistä ja kaikkien mahdollisuudesta oppia hyvää johtamista.
Toinen kommenttini.
Hyvä Hanna – juuri näin. Yksilöistä on kysymys. Sellainen näkemys osoittautuu usein paikkansa pitäväksi, että naiset ja miehet katsovat maailmaan hiukan eri silmin. Tämä on hieno asia ja elämän rikkautta. Kumpikin voivat oppia jotain toisiltaan, joka lisää omaa osaamista.
Käytännön esimerkki vastaavasta tilanteesta on suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri. Ruotsissa diskuteerataan, kun Suomessa mennään suoremmin asiaan, tehdään päätös ja lähdetään töihin. Jos tätä erilaisuutta ei osata arvostaa oikein ja oppia toisiltaan, ajaudutaan ristiriitoihin ja valtataisteluihin. Seurauksena hyvät yhteistyön mahdollisuudet hukataan, vaikka arvotasolla kummallakin on pohjoismainen yhtenäinen kulttuuri.
Sitran yliasiamies Mikko Kosonen: ”Suomalaiset arvostavat jämptiä, nopeasti päätöksiä tekevää johtajaa ja nauravat ruotsalaisille, jotka höpöttävät päiväkausia ennen päätöksentekoa. Olen tutkimukseni myötä alkanut pikkuhiljaa arvostaa ruotsalaisten tapaa. On tärkeää käydä kunnon dialogia ja ymmärtää toisia aidosti ennen kuin tehdään päätös.”