Ympäristö muuttuu. Niin myös ihmisten tehtävät, aktiviteetit, tarpeet ja arvot. Mutta sisin ei muutu.
Organisaatioissa oli aikanaan pts:t, sitten tulivat strategiat, ja nyt visioidaan. Ennen kuljettiin melko selvää tulevaisuutta kohti, nyt pyritään kartoittamaan mahdollisimman epäselvää tulevaisuutta, joka on täynnä uhkia ja mahdollisuuksia.
Sir Winston Churchill: “Ennemmin tai myöhemmin olemme siellä, missä ajatuksemmekin ovat.” Vuorineuvos Helge Haavisto: “Kaiken kaikkiaan on hyvä pitää mielessä, että tulevaisuus on nyt, niin kuin aina ennenkin, omissa käsissämme.”
Miten ihmisen käy näissä mullistuksissa? Onko hän organisaatioiden ja koneistojen käyttövoima ja uhri – vai ymmärtääkö hän todellisen roolinsa ja uskaltaako johtaa muutoksia? Aika näyttää.
Pehmeiden arvojen ja itsensä kehittämisen arvostus on noussut – ja nousee edelleen. Ehkä nämä ovat ne välineet, joilla lopulta teemme elämän ja maapallon ihmistä varten siten, että
tekniikka ja ihminen
organisaatio ja luovuus
tulos ja motivaatio
talous ja inhimillisyys
bisnes ja luonto voivat toimia sopusoinnussa keskenään.
Kiireisen elämänrytmin alla on muutakin. Joulu tarjoaa taas kerran tilaisuuden pysähtyä miettimään näitä asioita. Ehkä jokin syvällinen ajatus tai kosketus antaa sisäistä innostusta ja energiaa, jolla voimme kohdata uudet haasteet ja hallita suuriakin paineita ja epävarmuuksia. Pinnalla tuulee ja aallot lyövät korkeina, mutta sisällä ihmisessä on rauha ja voima.