Kirjoitus on julkaistu YLE:n controllereiden kehittämisohjelman vieraskirjassa
Erilaisuus on rikkautta. Toiset ihmiset ovat ihastuttavia ja toiset välillä vihastuttavia. Joidenkin kanssa aaltopituus löytyy sekunnissa, toisten kanssa sitä etsii, etsii, etsii – vaan ei tunnu löytyvän. Seminaarissa esitetyn ”jäävuoren” pinnan alla on lukuisia tekijöitä, jotka sekä helpottavat että vaikeuttavat keskinäistä vuorovaikutusta. Yksi osallistuja pohti kerran ääneen: ”Jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, olisi yhteistyö paljon helpompaa.” Mene ja tiedä! Miltä tuntuisi työskennellä ryhmässä, jossa kaikki olisivat täysin samanlaisia kuin Sinä?
Elämä on mielenkiintoinen matka. Mitä useammin menee epämukavuusalueelleen, sitä enemmän oppii ja sitä rikkaammaksi matka tulee. Tohtori Jagdish Parikh: ”Aika koostuu hetkistä, jotka tulevat yhä kallisarvoisemmiksi, koska jokaisen hetken jälkeen meillä on niitä yksi vähemmän. Siksi jokaisesta hetkestä kannattaa tehdä paras mahdollinen.”
Ihminen on menneisyytensä ”tuote”. Jokaisen oma henkilöhistoria synnyttää hänen arvonsa, asenteensa ja ajatuksensa. Kaikilla on myös taakkoja kannettavanaan; toisilla suurempia ja toisilla pienempiä. Vaikka ihminen luulee tekevänsä järkipohjaisia valintoja, on monissa menneisyys mukana. Emme edes aina huomaa, miten tausta vaikuttaa päätöksiimme.
Omaa elämääni helpotti suuresti ajatus, että elämäni on kuin flipperi. Vaikka eilinen peli oli surkea, niin tänään voin tehdä ennätyksen. Jokaisen päivän päättyessä ilmestyy mielemme näytölle teksti ”game over”. Seuraavana päivänä alkaa uusi peli. Teen koko ajan valintoja, jotka kertovat, kuka olen ja kuka haluan olla. Jos jokin asia harmittaa minua itseäni tai ympäristö ei ole tyytyväinen toimintaani, voin aina valita uudestaan ja muuttaa käyttäytymistäni.
Ihmiset eivät epäonnistu työssään niinkään siksi, että he ajattelisivat ja tekisivät vääriä asioita. He epäonnistuvat, koska tekevät liian kauan asioita, jotka ovat aikanaan olleet oikeita. Yrityskulttuuri on tapojen ja oletusten malli, joka on aikanaan syntynyt harkinnan sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Tavoitteena on ollut menestyminen sen ajan olosuhteissa. Koska tämä malli on toistuvasti osoittanut olevansa toimiva, tulee siitä vähitellen itsestäänselvyys ja se siirtyy tiedostamattomalle tasolle. Tämä sisäistämisprosessi tapahtuu jokaiselle yksilölle.
Nopeasti muuttuneen ympäristön ja markkinatilanteen takia joutuvat yritykset entistä kriittisemmin arvioimaan näitä entisiä mallejaan. Yksi tärkeä pohtimisen kohde on menestymisen mahdollisuudet tulevaisuudessa. Nämä visiot ja strategiat määritellään ensin teoriassa, jotta tiedostetaan ja ymmärretään mistä on kysymys. Vasta kun uudet näkemykset ja tahtotilat siirtyvät ryhmien ja yksilöiden aivoihin, voidaan odottaa, että toiminta muuttuu.
Kysymys on lopulta yksilöstä, jokaisesta joukkueen jäsenestä. Lähteekö hän mukaan? Suostuuko luopumaan vanhasta? Tarttuuko uusiin haasteisiin? Paneeko persoonansa peliin? Sopeutuuko uusiin tilanteisiin ja tehtäviin, vai jääkö passiivisesti katsomaan asenteella ”mitähän tästäkin tulee!” Pahimmassa tapauksessa joku voi toimia kehityksen jarruna.
Suomalaisia arvostetaan siitä, että viemme asiat määrätietoisesti loppuun asti. Moni on rakentanut henkilökohtaisen menestystarinansa tämän sitkeyden avulla. Nykypäivänä tarvitsemme edelleen sisua, mutta erilaista. Tarvitsemme sitkeyttä joka joustaa, venyy ja paukkuu tilanteen mukaan. Hävittäjäkone rakennetaan epästabiiliksi, jotta lentäjä joutuu koko ajan keskittymään ohjaamiseen. Sama pyrkimys on matriisiorganisaatiolla. Kun osaavat ja pätevät ihmiset joutuvat koko ajan pohtimaan ja perustelemaan näkemyksiään, tulee organisaatiosta dynaaminen kokonaisuus, joka pystyy reagoimaan muuttuvissa tilanteissa. Tämä edellyttää yksilöltä sopeutumista, yhteistyöhalua ja -kykyä, erityisesti se edellyttää vuorovaikutus- ja jopa väittelytaitoja.