KIITOS
Ilmestyminen Suomen suurimpien lehtien sivuille ja koskettava juhla maanantai-iltana ovat myllertäneet mieltäni. Halusin kiittää heti palkinnosta ja tilaisuudesta, mutta punainen lanka oli kadoksissa. Kun arvomaailmani, jota olen rakentanut monien asioiden ristipaineessa, sai yhtäkkiä näin suurta tunnustusta, oli olotila jopa hämmentävä.
Monet valitsevat elämälleen jonkinlaisen päämäärän ja pyrkivät kulkemaan omaa tietään. Jos se poikkeaa suuresta massasta, pyörii välillä mielessä epäilys: olenkohan sittenkin erehtynyt? Kun sitten saa vahvistuksen valitsemalleen tielleen, on vaikea kuvata onnistumisen tunnetta. Mutta yritän.
Valmensin maanantaina Tampereella erään yrityksen myyntihenkilöstöä. Keskityin tarkasti työhöni, mutta silti oli sellainen olo kuin sisuksiini olisi asennettu hiilihappopullo. Ja aina kun hetkenkin ajattelin iltaa, avasi joku venttiilin ja päästi hiilihappoa verisuonistoon.
Tällä hetkellä hiilihappopullo on tyhjentynyt. Olotila on seestynyt ja tasapainoinen. Haasteelliset työt jatkuvat. Sisimpään on kuitenkin syntynyt tunne, että ne kivijalat, joiden varaan olen rakentanut elämäni, ovat vahvistuneet.
Tulen käyttämään saamaani arvostusta ja leimasinta kunnialla. Keskusteluissa, konsultoinnissa ja valmennuksissa puhun entistä enemmän kirjeiden puolesta. Hyvässä kirjeessä on jotain ikuista ja ajatonta. Se on henkilökohtainen. Lisäksi kirjeen kautta välittyy ihmiseltä ihmiselle jotain sellaista, jota ilmeisesti tiede ei koskaan pysty todentamaan.
Joudun työssäni puuttumaan myös ikäviin asioihin. Vaikeimmat tapaukset ovat jääräpäiset johtajat ja esimiehet, jotka käyttävät valtaansa väärällä tavalla. Kun yritän seminaareissa lähestyä ongelmaa, törmään usein vahvaan suojaukseen, vaikka yritän toimia mahdollisimman rakentavasti.
Olen ryhtynyt käyttämään kirjeitä, ja ne toimivat. Kun kirjeen vastaanottaja ei voi hyökätä vastaan, puolustautua tai selitellä, joutuu hän kohtaamaan itsensä ilman suojanaamiota. Viestit ovat menneet ainakin osittain perille, ja positiivista muutosta on tapahtunut. Asioista on harvemmin keskusteltu jälkeenpäin, koska ne ovat voineet olla henkilötasolla hyvin kipeitä.
Käytämme myös vaimoni kanssa kirjeitä. Joskus suhde menee tasolle, jossa keskustelu jumiutuu. Tunnereaktiot ovat silloin sen verran voimakkaita, että asiallinen ajatusten esittäminen ja vastaanottaminen ei toimi. Kun ajatuksensa kirjoittaa paperille, nousevat oikeat tunteet ja asiat pintaan. Silloin näkee kokonaistilanteen ja itsensä paremmin. Kirje on myös hyvä siksi, että se muodostaa eräänlaisen todistusaineiston. Tulee tarkemmin harkittua sananvalintojaan.
Kirjeet ovat myös tärkeitä nykymaailman kiireisessä rytmissä, jossa pyritään reaaliaikaisuuteen. Faksit, sähköpostit, internetit ja kännykät ovat luoneet ihmisille eräänlaisen harhan: kaiken pitää tapahtua tässä ja nyt. Ikään kuin saisimme maailman valmiiksi hetkessä.
* Työ ei tekemällä lopu. Ja se on loisto juttu. Mitä sitten tekisimme, jos se loppuisi?
* Monet ihmiset valittavat, miten aika jatkuvasti loppuu kesken. Hassua! Sitähän tulee koko ajan lisää vaikka kuinka paljon (afrikkalainen viisaus)!
* Olemme kaikki loppujen lopuksi matkalla omaan hautaamme. Minkä ihmeen takia sinne pitäisi juosta?
Kirjeviestit välittävät erilaista tunnetilaa. Asiat tehdään harkitusti ja ajallaan. Kirjoittamiseen ja lukemiseen voi valita oikean hetken. Viestinnän kummassakin päässä meillä on mahdollisuus irtaantua pinnallisesta kuohunnasta ja kokea jotain syvempää. Kokea jotain, joka on lähempänä elämän todellista tarkoitusta.
Lämmin kiitos Teille kaikille vielä kerran.