Ville Tolvanen kirjoitti FaceBookissa
”Elämä on ristiriitaista. Ei sitä kannata pelätä. Päinvastoin. Ristiriidat toimivat rakkaudessa, työssä, elämässä ja markkinoinnissa. Rakentava ristiriita tekee asioista ja ihmisistä kiinnostavia.
Minulla oli ristiriitainen viikko. Sattui niin että sumeni. Väsytti niin että satutti. Vitutti niin että hajosin. Kuuntelin niin että rakastin. Välitin niin että pohdiskelin. Annoin kaikkeni kaikille. Ihmettelin niin että äimistyin. Tunsin olevani elossa. Elin hyvää elämää.
Poltin varmasti kynttilääni bensalla. Tein asioita joita ei olisi pitänyt tehdä. En pysynyt aikuisena. Jatkoin kivusta huolimatta. Palvelin, vaikka olisi pitänyt pysähtyä lepäämään.
Silti elin juuri sellaista elämää kuin halusin. Ehkä enemmänkin. Ehkä tämä viikko oli elämäni paras. Ehkä vajavaisena sain maistaa täyttä elämää.
En tiedä totuutta, enkä ehkä haluakaan tietää. Sen tiedän, että elämä ristiriitoineen tekee elämästä ainutkertaista. Monella tavalla elämisen arvoista.
Kiitos että sain kokea olevani elossa vastoinkäymisistä huolimatta. Kiitos sinulle jonka kohtasin matkan varrella. Toivottavasti osasin olla odotustesi arvoinen. Elämässä jatkuu aina ajan, energian, jaksamisen ja yrittämisen paradoksi. Se on ristiriita, joka tekee elämästä ihmeellistä. Pienen ihmisen pysäyttävän kokemuksen kerta toisensa jälkeen. Kiitos”
Kommenttini
Ilman ristiriitoja ei synny uutta. Luovuuden lähde on kyky ajatella eri tavalla kuin muut; usein se alkaa ristiriidasta. Jos emme välillä kärsi, emme osaa kunnolla nauttia onnen hetkistä. Tarvitsemme kylmiä ja sateisia päiviä, jotta voimme nauttia täysin rinnoin auringosta.
Jin ja Jang. Olemme syntyneet dualistiseen maailmaan. Jos ei ole vasenta, missä on oikea. Jos ei ole ylhäällä, missä on alhaalla. Jos emme hengitä ulos, emme voi hengittämään sisään. Kun maapallo pyörii, muuttuu päivä yöksi ja yö päiväksi.
Veneilimme vuosia sitten saaristossa. Suomessa oli silloin tosi helle noin seitsemän viikkoa putkeen. Viimeisellä viikolla söimme aamiasta, kun Camilla (7 v) sanoi: ”Voi kun sataisi vähän – edes pienen hetken!”