Suomen Ekonomiliiton sivuilta: ”Kyky ja halu oppia sekä kehittyä ovat jatkossa aiempaa kriittisempiä menestystekijöitä.”
Oma kommenttini sisältää kaksi lainausta.
Talouselämän 30.5.2007 pääkirjoituksesta: “Muistelkaapa vanhoja koulu- ja opiskelukavereita. Ovatko fiksuimmat ja lahjakkaimmat tehneet loistavimmat urat? Vai onko vihreimmille oksille noussutkin ihan tavallisia tapauksia, jotka eivät erottuneet massasta nuorempana?
Menestyjien oleellisin piirre on coachibility eli valmennettavuus. Siis se miten paljon palautetta ja kritiikkiä kykenee sietämään ja ottamaan opikseen (myös miten paljon haluaa oma-aloitteisesti kehittää itseään ja osaamistaan). Jos lahjakas lupaus jää kieriskelemään omassa erinomaisuudessaan, ahkera ja oppivainen keskinkertaisuus menee oikealta ohi 10 vuodessa. Toki on niitäkin, jotka ovat sekä lahjakkaita että nöyriä, mutta tämä laji on melko harvinainen.”
Valmennettavuus on hyvin henkilökohtaista ja kokonaisvaltaista: oppiminen vaikuttaa yksilön toimintatapoihin, arvoihin ja elämään kokonaisuutena.
Dr Phil sanoo: “On helppoa pysyä paikoillaan, mutta tunnit muuttuvat päiviksi, päivät viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Ennen kuin ihminen huomaakaan, tilanne ja elämä ovat ohi. Pitää tehdä töitä ja sietää ”kipua” sen eteen mihin pyrkii. Tämä vaatii toimintaa ja rohkeutta. On sitten kyseessä osaamisesta, terveydestä tai ihmissuhteesta, tarvitaan suunnitelma, jossa on tavoite, toimenpiteet ja seuranta. Mestaruuden saavuttaminen lajissa kuin lajissa tapahtuu epämukavuusalueen kautta.”