Seminaareissa kerrotaan tilanteista työpaikoilla, joissa yhden käyttäytyminen pilaa muiden motivaatiota ja ilmapiiriä. Kun tilannetta selvitellään, useimmissa tapauksissa asiaan ei ole puututtu ajoissa. Ongelmien annetaan jatkua asenteella: ”Hän nyt on sellainen. Ei sille mitään voi!” Vasta kun pulmat kasvavat riittävän suuriksi, soitetaan konsultille.
Vaikka työpaikoilla on olemassa rajat ja pelisäännöt, löytyy henkistä väkivaltaa, joka voi ilmetä painostuksena, syyllistämisenä, vähättelynä, ylimielisyytenä tai muulla tavalla – esimerkiksi epäoikeudenmukaisena työnjakona. Joskus pelkällä kehon kielellä voi passiivisaggressiivinen ihminen saada muut pelkäämään. Myös tiukka asenne ”minä olen oikeassa” voi pilata työkavereiden yhteistyöhalun ja työhyvinvoinnin.
Ongelmat kasvavat samalla tavalla kuin vierivä lumipallo. Ylärinteellä sen pysäyttäminen on helppoa. Alarinteessä pallo voi olla niin suuri, ettei mikään enää auta.
Kysymys on korjaavan palautteen antamisesta. Olen elämässäni ja työssäni oppinut, että mitä aikaisemmassa vaiheessa puuttuu oikealla tavalla asiaan, sitä paremmin tilanne korjaantuu. Ihmiset eivät opi aitoa yhteistyötä ja muiden reilua kohtelemista, elleivät he saa tietää miten muut heidät kokevat.
Yökerhoravintolan henkilöstölle oli yhteistyövalmennusta. Kun ilmapiiri oli avoin ja innostava, ohjasin kaikki antamaan palautetta toisilleen. Pelisääntönä oli kaksi positiivista ja yksi korjaava. Kierros toimi hyvin ja palautteen menivät perille. Moni jopa liikuttui positiivisista kommenteista. Yhden tarjoilijan kohdalla tilanne kiristyi, kun kaikki antoivat hänelle samaan palautteen: ”Sinä komennat meitä jatkuvasti?” Tarjoilija suuttui: ”Miksi ette ole kertoneet tätä aikaisemmin. En minä tiennyt olevani sellainen! Olen vain halunnut olla tehokas.” Tarjoilija oli erittäin ammattitaitoinen, nopea ja tehokas. Voimakkaan luonteensa takia tämä heijastui myös muihin. Kun kukaan ei ollut antanut palautetta, piti hän itseään hyvänä tarjoilijana. Nyt hän sai kuulla olevansa huono.
Vastaavassa harjoituksessa palvelukonttorin työntekijälle kerrottiin, että hän häiritsi höpötyksillään toisia ja turhautti kahvilla muita kertomalla joka päivä koirastaan. Hän loukkaantui, kun luuli tuovansa työpaikalle rentoa ilmapiiriä. Myöhemmin hän kertoi itkien, miten oli pahoittanut mielensä ja ihmetteli, miksei kukaan ole sanonut sitä aikaisemmin. Olivathan he työskennelleet samassa konttorissa jo vuosia.
Opin itse palautteen antamista jo koulussa. Takana istuvalla kaverilla oli mukavia juttuja ja kuuntelin niitä mielelläni. Mutta yhdessä vaiheessa hänen hengityksensä alkoi haista tosi pahalle. Viikon kestin tilannetta, mutta sitten sanoin: ”Haluaisin kertoa sulle yhden asian, mutta en tiedä miten?” johon hän vastasi: ”Anna tulla vaan.” Kerroin ongelmasta ja odotin että hän suuttuisi. Mutta sitä ei tapahtunutkaan, vaan hän kertoi ientulehduksesta, jonka takia hampaiden peseminen oli kivuliasta ja suussa piti purskutella aamuisin pahanmakuista ainetta. Tilanne jatkui siten, että ensin hän koputti, sitten hän ojensi Sisurasian ja sekä jälkeen kertoi juttunsa. Meistä tuli parempia kavereita, kun uskalsin avata suuni.
Palautteita voi ja pitää antaa, kun huomaa lumipallon lähtevän liikkeelle. Joku kiittää, joku suuttuu ja joku loukkaantuu. Mutta useimpien kohdalla muutaman päivän, viikon tai kuukauden kuluttua suhde on taas kunnossa. Joidenkin kohdalla muutos voi kestää vuosia. Palautteiden rohkeasta antamisesta on myös ollut se hyöty, että asioista on opittu puhumaan avoimemmin ja ongelmia on osattu ennakoida paremmin.
VOIKO MUITA MUUTTAA?
Kommenttini keskusteluun, jonka otsikko oli: ”Luovu jo harhasta, että muita ihmisiä voisi muuttaa!”
Yhtä hyvin voisi sanoa, että luovu jo tästä ajattelun harhasta. Kyllä muita ihmisiä voi muuttaa – mutta ei ulkoapäin. Mutta me voimme luoda sellaiset olosuhteet, kohdella muita, antaa kannustavia palautteita ja käynnistää innostavia keskusteluja, joiden seurauksena muut ryhtyvät pohtimaan itseään ja käyttäytymistään – ja muutoksia tapahtuu.
Motivaatiosta on sama väärä uskomus: ei muita voi motivoida. Emme todellakaan voi pumpata ulkoapäin ihmisiin motivaatiota, mutta voimme luoda sellaiset olosuhteet…, joiden seurauksena ihminen motivoituu ja jopa innostuu.
Samasta syystä nykypäivänä erotaan kirkosta, kun usko ei enää siirry ”äidinmaidon” kautta. Ulkoapäin tyrkytetyt uskomukset purevat useimmiten vain niihin, jotka eivät itse ajattele tai uskalla ajatella. Sisältä päin tapahtuva herääminen sen sijaan voi saada aikaan suuriakin muutoksia.
Suurin ongelma tällaisissa uskomuksissa on, ettei tarvitse itse tehdä mitään – ”kun se ei ole mahdollista!” Jos haluamme oikeasti vaikuttaa toiseen ihmiseen, edellyttää se itseltä työtä ja epäitsekkyyttä: mm. nöyryyttä, määrätietoisuutta ja kykyä anteeksi antamiseen.