LinkeInissä keskustellaan yo. aiheesta. Komentti 1
Itsekkyyteen liittyy päteminen, ja vuorovaikutuksessa se näkyy usein vierasperäisen sanomien käyttämisenä, joita muut eivät ymmärrä tai ne on vaikeita tulkita. Epäitsekkyyteen liittyy sanoman / viestin ilmaiseminen siten, että se menee perille vastaanottajalle.
Kumpi on tärkämpi viestintätilanteessa: tuoda asiat esiin asiantuntijan roolilla ja sivistyssanoilla vai saada sanoma perille?
Kommentti 2
Vahvistan Petterin ikivanhan ”totuuden”: jos et osaa selittää asiaasi maallikolle ymmärrettävästi, et todennäköisesti ole ymmärtänyt sitä itsekään.
Minut kutsuttiin aikanaan mukaan, kun Wärtsilän Helsingin telakalla uudistettiin koko it-järjestelmä (olin toiminut heidän johtamistaidon ja yhteistyön valmentajana). Osa-alueet (16) oli jaettu eri työryhmille, jotka nyt esittelivät tuotoksensa kaikille. Tehtäväni oli arvioida, ovatko he toimineet oikein ja järkevästi (vaikka en tunne it-maailmaa). Esitysten jälkeen tehtäväni oli koordinoida ja ohjata työskentelyä.
Neljän ensimmäisen esityksen aikana olin täysin pihalla. Tauon aikana sanoin johtajalle, että olen väärässä paikassa, en pysty tarjoamaan heille lisäarvoa. Lähden pois. Hän kuitenkin sanoi, että läsnäolostani on varmaan jotain hyötyä ja pyysi jäämään. -> Yllätys, yllätys. Ymmärsin kaksi seuraava esitystä. Siten en ymmärtänyt, sitten taas ymmärsin jne.
Kun kaikki esitykset oli pidetty, tajusin mistä oli kysymys. Jos esittäjä oli itse ymmärtänyt tehtävänsä, minäkin ymmärsin – ja päinvastoin. Tämä havainto tehtiin lopulta kaikkien kansa ja osa valmistelutehtävistä palautettiin työryhmille.